FC 69 - C98 Pojat - SM 2014...

FC KUUSYSI C98 PREMIER CUP -KARSINNASSA 25.-27.5.2012

Fri, 25 May 2012 11:40:00 +0000

FC Kuusysin 98-Pojat pelaavat tulevana viikonloppuna pe 25.5. - su 27.5. Premier Cup -karsinnassa Helsingissä, Töölön Pallokentällä.

Ohessa suora linkki otteluohjelmiin ja sarjataulukoihin:

http://www.splhelsinki.fi/taso/otteluohjelma2.php?sivu=&alasivu=8&turnaus=kesa12&ryhma=&sarja=NikeH

Voitto Sibbo Unitedista - Pojista on kasvanut miehia

Wed, 23 May 2012 20:00:00 +0000

No niin, video Aluesarjan ottelusta SibboV/4U YJ:tä vastaan on katseltu pariin kertaan ja analyysit on tehty. Rohkenen näin ollen kirjoittaakin jotain ottelusta, jota en päässyt näkemään paikan päälle.

Se täytyy kuitenkin tunnustaa heti kättelyssä, että kirjoittaminen videokuvauksen pohjalta on paljon vaativampaa ja suorastaan tylsempää kuin live-esityksen pohjalta kirjailu. Tunne on tyhjempi, kun sisältä puuttuu ottelutapahtuman adrenaliinit, ruohon tuoksu, pelaajien ja toimarien reaktiot - koko ottelu sellaisenaan. Mutta nyt mennään näin - kovin kliinisesti ja kirurgin hanskat käsissä.

Myös se täytyy tunnustaa samassa alkukättelyssä, että se, mitä näin videolta ei mene ihan yksiin paikalla olleiden valmennustiimin jäsenten kanssa. Sain neljä erinäistä ja erimittaista silminnäkijälausuntoa ottelusta ja jokainen poikkeaa enemmän tai vähemmän omasta näkemyksestäni. Se lienee nimenomaan analyysikulmasta johtuvaa, sillä kun olemme yhtäaikaa läsnä ottelutapahtumassa, poikkeamat eivät ole niin suuria kuin ne ovat nyt tällä tavalla nähtynä. Kuvasta katselu on siis aina erilaista kuin livenä näkeminen. Se tuli taas todistettua.

Oli miten oli, eilen tiistaina FC Kuusysin 98-Pojat pelasivat Aluesarjan kuudennen ottelunsa SibboV/4U YJ:tä vastaan. Tämä kyseinen joukkue on junnufutiksen nykytrendin mukaisesti yhteisjoukkuefuusio, mikä koostuu Sipoon Susien, Futuran junnujen ja JäPSin C14-ikäluokan parhaimmistosta. Joukkue koostetaan siis aika isoista pohja-aineksista, sillä jo YJ:n muodostavat juuret ovat itsessään aika isoja yksiköitä. Näin ollen etukäteen oli tiedossa, että ottelusta tulee haasteellinen meille ja voitosta taistellaan tasapäisesti.

Pelin valmennuksellinen johto oli eilen Marko "Möykky" Salolla, jota "säesti" Karhulan Peli-Karhujen ja Valkeakosken Hakan rakennustuote suomalaiselle jalkapallolle - Sami "Mammutti" Pakkanen. Hyvä kaksikko siinä mielessä, että Marko on rauhallinen analysoija ja Sami puolestaan on rauhallinen tilanteisiin reagoija. Ottelun avauskokoonpanon ja taktiset prinsiipit olimme keskustelleet edellisenä päivänä valmiiksi.

Taktisena peruskivenä oli se, että Sibboa ei päästetä pelaamaan yhtään juoksupalloa heidän nopealle kärjelleen viimeisen linjamme taakse ja sen vuoksi asetimme keskikentän ankkurin (Jymy) normaalia alemmaksi - kuin etutoppariksi. Jymyn tehtävänä oli varmistaa se, että neljän puolustuslinjaan ei jää minkäänlaisia rakoja. Jymy toimi kuin tiivisteenä tai tulppana. Tämä ajatus konkretisoitui läpi ottelun oikein hyvin ja Sibbo ei juurikaan saanut maalipaikkoja pystyyn pelatuista palloista.

Mutta aina kun lähdet sorvailemaan merkittävällä muutoksella peruspermanenttiin ja moniin pelattuihin peleihin rakentuvaa taktiikkaa, se muuttaa jotain muuta pelaamisen osakokonaisuutta myöskin. Jymyn pudottaminen topparien eteen synnytti sen ongelman, että keskikentän keskustan ylempien pelaajien työmaa kasvoi alaltaan liian suureksi ja heillä (Gee ja Tela) oli suuria vaikeuksia jakaa työtilaa järkevästi keskenään.

Eli yhden palikan siirtäminen toiseen paikkaan, johti useamman palikan siirtymiseen muihin paikkoihin, ja varsinkaan Tela ei ollut omimmillaan keskikentän ylemmässä rakennustehtävässään. Onneksi Marko kuitenkin havaitsi ongelmat ensimmäisen jakson aikana ja pelaamista varioitiin normaalimman pelitapamme suuntaan ottelun sisällä.

Tässä tullaan taas sen peruskiven äärelle, että kun ollaan junnufutiksen maailmassa, omaa peruspelaamista ei kannata kovin paljon sorvailla vastustajan pelaamista miettien. Voi olla, että vastustajan peli saadaan tukahdutettua, mutta samalla tukahtuu myös oma pelaaminen. Ottelun ensimmäiset 20 minuuttia olivat juuri tukahtunutta peliä - Sibbo United hallitsi peliä, mutta ei saanut kunnollisia maalipaikkoja aikaiseksi ja meidän oma vahvaan syöttöpelaamiseen perustuva pelimme ei lähtenyt ollenkaan käyntiin.

Osasyynsä ottelun alun nihkeälle pelaamiselle oli pelialustassa. Olimme ensimmäistä kertaa koko kauden aikana nurmialustalla, ja Kivimaan nurmi ei ole (ainakaan vielä ) ihan tasainen. Lisäksi kuiva nurmi pitäisi kastella aina ennen otteluja, mutta eihän vettä tuhlata junnufutismatsien takia. Syöttäminen ja pallon liikuttaminen ylipäänsä kentän pintaa pitkin vaati keskittymistä ja jopa fyysisiä voimavaroja. Ehkä tämän vuoksi pallo oli koko ottelun aikana ihan liikaa ilmassa - ja molempien joukkueiden aikaansaattamana. Ei siis mitään tiki-takaa tai joga bonitoa eilen Kivimaalla.

Sitten ensimmäisen jakson puolivälin jälkeen Sibboon topparille sattui haksahdus alakerran pudotuksessaan maalivahdilleen, ja Allu Aalto spurttasi haksahduksen äärelle ottaen pallon haltuunsa ja uittaen sen Sibboon maaliin (1-0).

Tämän jälkeen ensimmäisen jakson loppu oli jo meiltäkin kontrolloidumpaa peliä kuin ottelun alku. Ehkä johtomaali vapautti pelaamista, ja muitakin maalitilanteen poikasia nähtiin.

Toisen puoliajan alku oli Kyykän 98:n osalta ottelun parasta pelaamista. Palloa pidettiin varmoilla perussyötöillä omalla joukkueella ja kosketusmäärät per pelaaja pidettiin sopivan alhaisina. Ottelu oli hyvin hallinnassa. Myös maalitilanteita luotiin, mutta viimeistely oli huolimatonta - taas kerran.

Kohti ottelun loppua Sibbo United lisäsi hyökkäysvoimaansa ja alkoi pelata peliä hyvinkin suoraviivaisesti. He pelasivat jopa oman kenttäpuolen vapaapotkuja maalimme edustalle tai kuudentoista alueen rajalle. He hakivat tasoitusta vahvalla kakkospallo-pelaamisella ja luottaen omaan fyysisyyteensä. Paineesta kuitenkin selvittiin, ja jälkikäteen katseltuna yllättäen kivuttomasti, vaikka totuus on ollut kentällä tietysti ihan toinen: paine on ollut kova ja "jännäkakka" on puristanut vatsanpohjaa. Se on ihan inhimillistä.

Sitten toisen jakson puolivälin jälkeen loimme laadukkaan vastahyökkäyksen, missä huippuottelun pelannut Gee Granqvist juoksutti oikeaksi laitalinkiksi tulleen Late Ylipullin irti. Late eteni päätyyn ja tarjoili pallon maalin eteen parkkiin asettuneelle Juna Karjalaiselle. Juna lakaisi pallon maaliin (2-0).

Pelin piti olla selvä, mutta eihän se koskaan ole selvä, jos peliaikaa on yli kymppi jäljellä ja eroa on vain kaksi maalia ja vastustajana on hyvin treenannut ja kovasti tsemppaava ryhmä.

Miltei heti 2-0 -maalin jälkeen vuorostaan meidän puolustupäässämme tapahtui topparillemme samankaltainen haksahdus kuin vastustajan topparille ensimmäisellä jaksolla. Pallon menetys alimpana pelaajana, ja pallo oli sen samantien maalissamme (2-1). Oltiin jälleen tuossa yhden maalin johtoasemassa.

Tähän kohtaan on pakko muistuttaa jälleen kerran siitä tosiasiasta, että puolustuspään pelaajien virheet näkyvät miljoona kertaa voimakkaammalla valaistusvoimakkuudella kuin muiden kenttäpelaajien virheet, ja silti esimerkiksi eilen puolustajamme tekivät vain yhden karkean virheen koko kasikymppisen aikana. Saman ajanjakson aikana hyökkäyspäämme pelaajat tuhnuttivat avopaikkoja sellaiset viitisen kappaletta. Oman jalkapalloilullisen filosofiani mukaan hyökkäyspelaajat olivat viisi kertaa tuhnumpia omissa tehtävissään kuin puolustuspelaajat. Tietenkään jalkapallomatematiikka ei ole näin yksioikoista, mutta silti on hyvä aina muistaa, että lahjoitettu maali vastustajalle = hukattu oma tuhannen taalan maalipaikka.

Kavennusmaalin jälkeen Sibbo United latoi palloa jatkuvalla pakkosyötöllä maalimme lähistölle - milloin kulmasta, milloin sivuvaparista, milloin oman kenttäpuolen vapaapotkusta, milloin pelitilanteen myötä. Palloja satoi rangaistuspotkualueen rajallemme kuin sammakoita hienon Magnolia-elokuvan loppukohtauksessa. Mutta yhtä kaikki, jokainen sammakko lähti liki samantien pois maalimme edustalta. Viimeiset viisi minuuttia oli yhtä puolustustaistelua, mutta hyvin miehekästä sellaista. Noin vuosi takaperin vastaava lopputaistelu olisi päättynyt vastustajan tekemään tasoitusmaaliin, mutta nyt se ei ole enää tänä päivänä niin yksinkertaista, kun pojistamme on pikku hiljaa kasvanut miehiä niin kentällä kuin henkisestikin. Voitto tuli lopulta (2-1).

Kokonaisuutena katsellen tiistai-illan peli ja vastustaja oli tähän mennessä Aluesarjan vaativin meidän näkökulmastamme. Syitä tuli jo lueteltua, ja jokainen peli on aina oma maailmansa, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että vastassamme oli todella hyvistä ja urheilullisista yksilöistä kasattu joukkue.

Ainoa ongelma heidän kannaltaan lienee kuitenkin toistaiseksi se, että joukkuepelaaminen ei ole vielä niin hiottua kuin se voisi olla noinkin hyvillä pelaajilla. Mutta aika tekee tehtäväänsä tässä asiassa vain ja ainoastaan positiiviseen suuntaan ja luulen, että jo Premier-karsinnoissa Sibbo United saattaa aiheuttaa hankaluuksia saman karsintalohkon joukkueille. En ole nähnyt HPS:n pelaavan ja heidäthän kohtaamme seuraavaksi tässä sarjassa, mutta uskon tai ehkä myös salaa toivon, että HPS joutuu tekemään täyden päivätyön Sibboon kanssa.

Voitto tuli, ja meillä oli eilen pelissä mukana 17 pelaajaa, joista jokainen sai oman vastuun kannettavakseen illan pelissä. Jopa lopun paineisiin heitettiin pelaajia, jotka eivät ole pelanneet isoja minuutteja tässä sarjassa, mutta nyt jos koskaan näihin pelaajiin on pakko luottaa. Jos emme luottaisi, ei meillä olisi luottopelaajia jatkossakaan. Kaikkea voi tapahtua: pelaajia voi lopettaa jalkapallon tai ns. ykköspelaajat voivat loukkaantua ja joutua tuville aikapäiviksi.

Oli hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi Teme Saaranen tuli ottelun loppuun oikeaksi puolustajaksi ensimmäiseen Aluesarjapeliinsä, ja nuori mies selvisi tulikasteestaan kuivin jaloin. Teme pelasi jo talvella PHT98-ryhmän kanssa kilpapelejä ja osoitti, että hän on valmis näihin peleihin. Luotamme sinisen ryhmän pelaajiimme kuin vastasyntynyt äitiinsä. Ja pelaajat vastaavat luottoon pelaamalla hyvin.

Tätä voisi kutsua myös vuorovaikutukselliseksi jalostustyöksi, mutta kutsuttakoon tätä mieluummin vaikkapa hyvien pelaajien kehittämiseksi vielä paremmiksi pelaajiksi. Mutta kehitystyössä ei saa kiirehtiä - joillakin pelaajilla kehittyminen voi olla pelikausien pituinen matka, mutta ei meillä ole mitään kiirettä. Toivottavasti myöskään pelaajilla ei ole kiirettä, vaikka he ovatkin nuoria mieleltään, ja mielessä voi olla ajatusmalli: "Kaikki tänne ja mulle ja äkkiä ja heti!"

Videoanalyysi on takana, ja vaikka koko joukkue voittikin ottelun, loppuun jaan Ottelun Tähdet eli omat näkemykseni FC Kuusysi 98-Poikien onnistuneimmista yksilöistä tiistaina Kivimaalla.

Ottelun Tähdet:

*** Gee (keskikentän herra ja hidalgo - aivot)

** Santeri (varmaotteinen suoritus maalissa - lukko)

* Jesse (loppumaton energia puolustaa - kone)

Tänään keskiviikkona jatketaan treenin merkeissä ja jatkamme tutustumista nurmialustaan Kivimaalla, jotta osaisimme pelata nurmella myös Premierissä ensi viikonloppuna. Huomenna käydään Vierulla ja harjoitellaan rennosti ja ollaan porukassa: heitetään läppää ja jutellaan turhia miesten juttuja. Perjantaina matkustetaan 18 pelaajan voimin Premieriin. Ja ensi viikolla jatketaan taas arkista jalkapalloaherrusta.

Kello käy, ja aina johonkin suuntaan mennään - syteen tai saveen ja välillä askelia eteenpäin, välillä taaksepäin. Kesä tulee...

ILMOITTAUTUMISIA SARJAPELEIHIN!

Mon, 21 May 2012 13:55:00 +0000

ILMOITTAUTUMISIA SARJAPELEIHIN ON KÄYNNISSÄ SEURAAVASTI:

VIIM. PE 1.6. (vs. HPS, Aluesarjaa Helsingissä su 3.6.)

Info on lähetetty sähköposteihin.

FC Kuusysi sininen vs. FC Reipas Musta - Ihan mukava pelitreeni

Sun, 20 May 2012 20:25:00 +0000

Kisapuiston aurinkoisessa lauantai-iltapäivässä pelattiin kauden ensimmäinen 98-ikäluokan sarjaderby, kun sininen ryhmämme kohtasi Kakkosen matsissa FC Reipas Mustan.

Ottelusta kehkeytyi yksipuolinen tapahtuma, jossa pelasimme 70 minuuttia koko kentän höynää niin, että pidimme palloa (pallonhallintaprosentein mitattuna kutakuinkin noin 90-10 -jakauman mukaan) ja teimme välillä maalin yleisön hereillä pitämiseksi, ja Reippaan pojat juoksivat siinä sitten pallon ja pelaajiemme perässä ja välissä ja missä sitten juoksivatkaan tai olivat juoksematta, koska he olivat pitkälti vetäytyneet puoleen kenttään ja miehittivät oman kenttäpuoliskonsa niin hyvin kuin mahdollista.

Kun talvella kohtasimme hallissa harjoitusottelussa, ajattelin, että välimatka alkaa pikku hiljaa kuroutua umpeen, sillä olemme olleet pienellä etumatkalla sen viimeiset pari kautta, mitä tulee pelilliseen osaamiseen, mutta myös tuloksiin. Reippaan peli näytti tuolloin talvella ihan lupaavanoloiselta - rohkealta ja aktiiviselta. Lauantai-iltapäivässä rohkeus ja aktiivisuus loistivat poissaolollaan. En voi hyväksyä omalle kenttäpuolelle pakittamista junnufutismatseissa. Se ei kehitä pelaajia. Mutta tämä vain henkilökohtaisena näkemyksenäni. Näkemyksiähän on monia ja absoluuttista totuutta ei välttämättä tiedä kukaan.

Toki meillä oli kentällä tänään kaksoisedustuspelaajia, mutta niin oli FC Reippaallakin. Ero tuleekin siitä, että meillä on tuollaiset 24 pelaajaa, jotka pystyvät pelaamaan aluesarjatasoisia pelejä. Näistä 24 pelaajasta noin kaksi kolmasosaa on nimetty aluesarjajoukkueeseen ja loput siniseen joukkueeseen piirisarjojen listoille.

Kun nimesin maaliskuussa pelaajat listoille, muutamien pelaajien kohdalla vedin suurinpiirtein arvalla, kumpaan joukkueeseen nimeän pelaajan. Pakka puoliksi keskeltä ja sillä selvä. Sinisen listoille jäi mm. yksi taannoisessa alueellisessa piirijoukkueessa esiintynyt pelaajamme ja kolme SHA-ryhmän pelaajaa.

Lauantaisen ottelun jälkeen kuulin sivukorvalla, kuinka FC Reippaan toimihenkilöstön edustaja valitteli, että se ei ole oikein, kun pelasimme heitä vastaan "kilpajoukkueella". Hän jopa reklamoi ottelun erotuomarille, jotta tämä tarkistaisi asian oikeudenmukaisuuden edustusoikeuksimme osalta. Voi, voi...

En viitsisi edes kommentoida asiaa, mutta tämä on omalla tavallaan huvittavaa katkeruutta ja todellisuuskuvasta pois pakenemista. Kun joukkue häviää ja omassa pelaamisessa on enemmän kuin paljon korjattavia asioita, on ihan turha alkaa siirtää fokusta jonnekin toisaalle. Kehoitankin kohteliaasti keskittymään omaan tekemiseen sen sijaan, että energia suuntautuu vastustajan tekemisiin.

Miksi ihmeessä laskisimme K:t pieleen ja haluaisimme välttämättä ottelutuloksen muutettavaksi toimistossa myöhemmin? Höh, voi olla, että FC Reippaassa matemaattinen osaaminen on paremmassa jamassa kuin meillä, mutta kyllä mekin yhteenlaskua osaamme, vaikka differentiaaliyhtälöt ja lineaarialgebra ovatkin jo vähän hankalampia aihepiirejä ilman paperia.

Ja mitä ihmettä FC Reipas polemisoi näillä peluutuskysymyksillä. Heillä on myös oma edarinsa ja he voivat yhtä lailla käyttää ns. kilpalistan pelaajia näissä derbyissä, jos siihen on tarvetta tai pelaajatilanne niin edellyttää. (Heillä oli esimerkiksi 7 K-pelaajaa pöytäkirjassa KP-75/TuPS YJ:tä vastaan, joten mistä nyt moinen rutina ja rouske?)

Meillä rotaatio pyörii, kuten olen monesti jo näidenkin sivujen kirjoituksissa asian ilmaissut. Ensi tiistaina Aluesarjan ottelussa meillä on mukana sinisen listan pelaajia. Onko se väärin, jos meillä on suhteellisen runsaasti hyviä pelaajia? Mielestäni se ei ole väärin, mutta ymmärrän toki, että se voi harmittaa jotakuta toista tahoa, jos oma pelaajakaaderi on kuin pitkäksi venynyt kuminauha, mitä tulee yksilötaitoon ja joukkuepelaamisen kykyihin. Meillä kuminauha on vain koko ajan kiristynyt - viimeksi menneen harjoitustalven aikana.

Ja tietenkin, vaikka ykkösprioriteettimme on pelata omaa oman pelitavan futistamme, on derbyissä myös tavoitteena voittaminen. Eilen lauantaina niin tapahtui ja sen lisäksi saimme hyvän harjoitusiltapäivän Kisapuistossa opetella omaa pelaamistamme. Olisimme voineet tehdä noin 20 maaiia, jos olisimme esimerkiksi ohjeistaneet pelaajamme suoraviivaisempaan pelaamiseen, mitä harjoitamme esimerkiksi Aluesarjan peleissä, jossa alakerran kierrätys on nopeampaa ja peli pelataan paljon nopeammin keskikentälle kuin esimerkiksi tässä lauantaihöntsässä.

Oli mukava pitää palloa. Pelaajat saivat paljon kosketuksia ja kun aikaa oli riittoisasti, he ehtivät myös ajatella pelin taktisia yksityiskohtia jopa pelin aikana. Olimme oppitunnilla omalta osaltamme. Mieluummin peliharjoitus oikeaa vastustajaa vastaan kuin oman joukkueen kesken.

Ja edelleen, meille Kakkonen on pelillistä rentoutumista, uusien pelaajien sisäänajoa pelitapaamme, pelaajien pelaamisen opetuspaikka - kuin peruskoulu FC Kuusysin 98-pelaamiselle, sairastuvalta tulevien pelaajien kuntoutusalusta, etc.

Toki tavoitteena on sitten siinä ohessa tasaiset pelit, mutta sille mekään emme mahda mitään, jos vastustaja on sen verran heikompi, että se ei mahdollista tasaisuutta, vaikka räätälöisi mitä tästä tasaisesta ryhmästämme. Sellaisen vastustajan kuuluisi pelata sarjaporrasta alempana - Kolmosessa, sillä pelaajien kehittymisen, henkisen jaksamisen ja motivaation kannalta olisi tärkeää pelata sellaisessa sarjassa, jossa tulee onnistumisia enemmän ja säännöllisesti. Jos sarja on liian kovatasoinen, se voi olla, että päät alkavat painua, yrittäminen loppuu kokonaan, taistelutahto katoaa ja futis ei olekaan enää kivaa. Se on sääli.

Kun pelasimme pari kautta takaperin Superliigaa talvikaudella ja hävisimme otteluja liukuhihnalta lukemien ollessa mallia 0-9 tai 0-11, pelasimme silti pelit asenteella alusta loppuun saakka, ja jokaisen ottelun jälkeen mietimme, miten saisimme oman pelimme kulkemaan paremmin seuraavassa ottelussa. Fokus oli vain ja ainoastaan omassa pelaamisessa ja sen kehittämisessä. Se fokus on tuottanut jotain tulosta, koska 0-11 -tappio KäPa Unitedille käännettiin viime kesänä yksittäisessä ottelussa Aura Cupissa voitoksi. Toki KäPa on edelleenkin meitä edellä, mutta eivät enää niin, että häviämme taatusti jokaisen kohtaamisemme. Jos kohtaamme heidät viisi kertaa, voimme voittaa heidät kerran ja ehkä pelata tasan myös yhden kerran.

Kyllä kaiken toiminnan junnufutiksessa pitää olla vahvasti suuntautunut oman joukkueen suorittamiseen - ei vastustajaan, erotuomareihin tai muihin ulkopelillisiin seikkoihin. Energia ja kiinnostus pitää suunnata omaan joukkueeseen ja sen pelaajiin - ei vastustajan pelaajistoon tai vastustajan strategioihin. Yleensä silloin ollaan jo aika pahasti sivuraiteella, jos ensimmäinen reaktio tappion jälkeen on jotain muuta kuin oman joukkueen suoriutumisen pohdiskelu ja vastustajan arvostaminen ja kunnioittaminen.

Tiedän sivuraiteella kulkemisen tunnetilan omasta kokemuksesta, sillä olen itsekin sortunut ulkopelilliseen sekoiluun - viimeksi oikein pahasti keväällä PKKU-treenimatsin jälkimainingeissa. Mutta sekin tuli puhuttua "miesten kesken" selväksi ja pyysin anteeksi koko vastustajan joukkueelta omaa käytöstäni.

Asiaa voisi kuvailla niin, että jos pystyy nauttimaan lasin viiniä ja se jää siihen, hieno juttu, viini maistuu herkältä ja puolimakealta. Mutta jos joka kerta, kun alkaa maistella viiniä, maistelu päättyy viinimarjapensaaseen nukahtamiseen, on parempi jättää viininmaistelu niille, joilta se onnistuu. Itse olen jättänyt maistelun kokonaan.

Me kuljemme kuitenkin omaa polkuamme. Ja nimenomaan oman joukkueen ja joukkueiden suorittamisessa on ihan riittävästi harrastussarkaa. En ehdi, viitsi enkä jaksa miettiä muiden tekemisiä tai tekemättömyyttä.

Sillä polulla pelattiin tänään yksipuolinen 9-0 voitto ja sillä polulla harjoitellaan maanantaina Pajulahdessa. Tiistaina sillä polulla pelataan Aluesarjaa Kivimaalla. Ja niin edelleen ja katsellaan huominen kerrallaan, mihin syteen tai saveen sillä polulla lopulta kuljetaan. Mutta johonkin kuljetaan, se on ainakin varmaa, ja myös se, että meillä on kartta kädessä eikä vielä piirtopöydällä tai jopa hukassa kokonaan.

Tämä on kuin suunnistusta, jossa rastivälit vaihtelevat ja maasto on muuttuvaista.

NJS kaatui toisen puoliajan vimmalla ja vauhdilla - Voitontahto oli tapissaan

Wed, 16 May 2012 20:05:00 +0000

Aluesarjapelaaminen jatkui helatorstain aatossa Klaukkalan uusitulla tekonurmella NJS:ää vastaan. Lähtökohdat olivat suurinpiirtein sellaiset, että oletimme saavamme vastaan tutun, mutta aina yhtä vaikean vastustajan, jonka olimme kohdanneet viimeksi tosipelissä viime syksyn Back to School -turnauksen finaalissa. Silloin ottelu eteni pilkuille, jotka hävisimme.

Sain ennen ottelua kuulla, että NJS:llä on aika paljon loukkaantumishuolia joukkueessaan ja se ei ole tietenkään mikään hyvä asia, mutta toki tuotti sellaista tunnetilaa itselleni, että mahdollisuutemme taistella tasapäisesti ottelussa paranevat. En tietenkään viestinyt tätä omille pelaajilleni, mutta kuin jonkinlaisena kohtalonomaisena "tasoituksena" Kaltsu Veijalainen ilmoitti alkulämpöilyjen jälkeen, että hän ei pysty pelaamaan toisena topparina polvikipujensa takia.

Ottelun alku oli tasaista pelaamista, ja NJS keskittyi ensisijaisesti vaarallisiin vastahyökkäyksiinsä. Yksi niistä tuottikin johtomaalin heille, kun pelinavaamisessamme tapahtui kardinaalivirhe ja NJS pääsi nopeaan ylivoimaiskuun (1-0 heille).

Tämän jälkeen haimme voimakkaasti tasoitusta ja tilanteita saatiin luotua mukavasti, mutta pallo ei jostain syystä etsiytynyt maaliin. Viimeistely oli taas kerran huolimatonta ja löppöistä. Kunnes sitten ensimmäisen puoliajan lopussa Juna Karjalainen hyökkäsi NJS:n puolustuksen harhasyöttöön ja kärkäs laitakiiturimme iski pelin tasoihin (1-1).

Tauolla oli taas kerran puhuttelun paikka, vaikka itse pelaaminen ei ollutkaan niin heikkoa kuin taannoin Puotilassa Valttia vastaan. Nyt puhuttelun pääsanoma oli viimeistelyn tarkentaminen ja myös aggressiivisempi prässi jo heti vastustajan kenttäpuolella eikä vasta puolen kentän tietämissä. Lähellä vastustajaa piti olla jokaikisessä pallottomassa tilanteessa. Vimmalla, mutta viisaasti ja vauhdilla, mutta ajatuksella.

Toinen puoliaika olikin sitten kuin Puotilan ottelun uusinta, ja pelillinen mylly alkoi pyöriä todella vahvasti. Pelin hallinta otettiin väkisin ja sitä ei annettu enää koskaan NJS:lle kyseisessä ottelussa. Tilanteita syntyi ja myös maaleja - ja niinhän se oli tavoitekin.

Itse jouduin kevyeen iltatranssiin pelinohjauksessani ja elin peliä "aika" voimakkaasti kentän sivussa koko toisen puoliajan. Mutta etäinen ajatukseni oli se, että peliote ei saa kirvota missään vaiheessa, vaan pelaamisen pitää olla viitosvaihteella ajoa koko toinen puoliaika alusta loppuvihellykseen saakka. Näin myös kävi, ja vaikka omasta munaravistani ei välttämättä hyötyä ollutkaan, sain myös hyvän iltalenkin itselleni Klaukkalan kevätillassa: paita oli märkä ja ääni alkoi vaipua, kun aurinko alkoi laskeutua puuston taakse. Olo oli tyhjä, mutta rento - kuin olisin ollut tasavauhtisella juoksulenkillä.

Pelin suunnan kääntämisen kunnia menee koko joukkueelle, sillä tänään voitimme NJS:n pelaamalla joukkueena vahvasti ja todella yhtenäisesti - kuin yhtenä organismina. Myös laitapelaaminen toimi toisella pelijaksolla todella hyvin.

Huippukunnossa oleva laitalinkki Taikajalka Setälä tuli taas tauolta sisään - kuten Puotilassa - ja iski tänään neljä maalia toisella puoliajalla. Ihan hyvä sisääntulo, mutta tätä vähän - emme kylläkään neljää maalia - odottelimmekin, kun jätimme Taikajalan alussa huiliin.

Toinen vaihdosta sisään tullut pelaaja, jonka rooli myllyn pyörimisvauhdin lisääntymisessa oli merkittävä, oli Jontte Tuomi, joka toi keskikentän prässipelaamiseen ja riistoihin vahvan lisän. Energiaa riitti, ja Jontte teki ison työmaan keskikentän keskustan hyökkäävässä roolissa.

Mutta kuten sanottua, tänään koko joukkue oli se juttu, jotta ottelu voitiin yleensä voittaa ja lopulta yllättävänkin helposti. Kyse ei ollut pelkästään yksittäisten pelaajien henkilökohtaisesta panoksesta tai jostain muutamasta muutaman pelaajan huikeasta yksilösuorituksesta. Kyse oli vahvasta koko joukkueen puolustamisesta ja todella voimakkaasta hyökkäyspelistä - halusta voittaa jalkapallo-ottelu.

NJS kaatui tänään lopulta liian helposti muistaen monet menneet tasaiset taistelumme, mutta heidän puolustuksekseen on pakko korostaa vielä heidän onnetonta pelaajatilannettaan eli raskasta loukkaantumissumaa. Jos joukkueelta puuttuu puolentusinaa avauskokoonpanopelaajaa, ei se voi olla näkymättä suorittamisessa. Toivottavasti pelaajat kuntoutuvat, ja NJS palaa niille raiteilleen, joille se laadukkaalla pelaavalla pelaamisellaan ja taitavilla yksilöillään kuuluu. Onneksi eletään junnuvuosia ja aikaa on, kun pelaajat vain jaksavat pysyä matkassa mukana.

Se oli sellainen aluesarjavierailu Klaukkalassa: tahtovoitto ja hyvää joukkuepelaamista. Mutta totta kai jäi paljon parannettavaakin ja esille tuli sellaisia suorituksia, joita ei saa tiukoissa peleissä tulla esille. Tai sanotaanko näin, että ei saisi tulla esille, koska tuleehan niitä joka tapauksessa, kun kerran junnuista on kyse. Joka tapauksessa treenikentällä sitten perataan ja petrataan korjattavia elementtejä liittyen puolustamiseen ja myös hyökkäämiseen.

Joukkue osoitti toisen kerran lyhyen ajan sisään olevansa vahvassa iskussa, mitä tulee kokonaisen pelin mittaisessa pelitemmossa jaksamiseen. Kestävyyspohja on kunnossa ja rytminavaihdoksiakin näyttää löytyvän. Tukkoisuus on menneen talven lumia. Niin oli tarkoituskin ja hyvä niin. Mutta edelleen kliseekokoelmaa hokien: tyytyväisyys on kehittymisen hidaste ja tuleen on ihan turha jäädä makaamaan.

Nyt olemme hyvin suurella varmuudella varmistaneet sarjapaikkamme syksyn Aluesarjaan ja näin ollen yksi puhumaton ja esille tuomaton tavoite on saavutettu. Tässä mielessä olemme kurssissa, mutta silti olen sitä mieltä, että tämän joukkueen kurssissa pysyminen on sitä, että harjoitellaan yksi harjoitus kerrallaan niin hyvin kuin mahdollista ja pelataan jokainen peli - oli se sitten Aluetta tai Kakkosta - niin hyvin omalla pelitavalla kuin mahdollista. Voittaminen, pistetaulukot ja sen sellaiset ovat ekstraa, joita katselemme sivusilmällä illan pimeinä tunteina salaa peiton alla iPad välkkyen.

Huomenna huilataan ja kotiläksynä on jokaiselle 98-joukkueen pelaajalle keppijumppaa ja päijäthämäläiset iltavoimistelut. Perjantaina vedetään suhteellisen kevyet palauttavat treenit Pajulahdessa, ja lauantaina pelataan Kakkosta FC Reipas Mustaa vastaan. Kauden ensimmäinen sarjaderby on siis edessä. Tuossa ottelussa tulessa on osa tänään pelanneista pelaajista, mutta osa tulee toiselta listalta - vahvalla sekaryhmällä mennään kuitenkin derbyyn.

Ja kohta ollaankin jo ensi viikossa ja kyseisen viikon lopulla meitä odottaa ihan uusi, mutta mielenkiintoinen kilpakokemus: Nike Premier -karsinta. Valmennuspäällikkö oli jo sitä mieltä, että läpäisemme karsinnan ja hän alkoi suunnitella ensi elokuun alun harjoituksen painotuksiamme lopputurnausta silmällä pitäen. Nyt jäitä hattuun - ehkäpä Kyykän lippikseen tässä tapauksessa - ja aika monta kuutiota! Karsinta on todella vaativa rasti lyhyine peliaikoineen ja pienten virheiden korostumisineen. Se on tyyliin "tolppa sisään tai tolppa ulos" -pelaamista. Tuonnekin tavoitteemme on pelata yksi ottelu kerrallaan ja mahdollisimman hyvin.

Jos emme pääse lopputurnaukseen, sitten emme pääse. Matka jatkuu joka tapauksessa, ja juna on raiteillaan, mutta pysäkkien väliä ei voi kulkea kiirehtien. Allekirjoittaneella riittää kärsivällisyyttä kulkea ihan tavallisella jokaisella väliasemalla pysähtyvällä junalla - en tarvitse pendolinoa. Hitaasti kiiruhtavassa junassa on aikaa lukea ja miettiä ja olla omissa oloissaan. Ja perille tulee päästyä kaikesta huolimatta. Sehän lienee kuitenkin matkaamisen päätavoite, vaikka itse matka onkin paljon upeampi kokemus kuin perille pääseminen.

Vimma ja vauhti kentän reunalla yksittäisessä sarjapelissä on jo ihan riittävästi. En tarvitse lisävauhdittajaksi valmennuspäällikön kiimaa. Toisaalta nuori ja kokematon henkilö lähtee helposti kiiman vietäväksi. Vanha ja kokenut henkilö puolestaan katselee ihan rauhassa ympärilleen ja kerää lopulta talteen kaiken sen arvokkaan, mitä muut eivät sokealta kiimaltaan huomaa.

Kevät on tosin kiiman aikaa, joten ymmärrän sen olemassaolon ja esiintymistiheyden, mutta antaa eläinten hoitaa se puoli. Keskitytään me fiksummat kädelliset otukset itse oleelliseen - jokaiseen hetkeen ja sen olevaisuuteen, puhtauteen ja epäpuhtauteen ja analyysiin...

... jalkapalloon. Aah ja ilman kiimaa.

Sininen jatkoi vahvasti - Vastustaja oli hyva ja lopputulos on illuusio

Tue, 15 May 2012 18:45:00 +0000

98-Poikien sininen ryhmä jatkoi Kakkosen pelejään Pajulahdessa tiistaina kauniin pre-kesäisessä myöhäisillassa KP-75:n ja TuPSin YJ-joukkuetta vastaan. Olin itse sillä mielellä, että ottelusta on tiedossa tiukka vääntö, sillä keskiuusimaalainen fuusioryhmä oli aloittanut kautensa ainakin tulosten valossa hyvin, ja sielläpäin harjoitetaan muutenkin laadukasta harrastustoimintaa junnufutiksen saralla. Odotin tasaisuutta niin pelillisesti kuin tuloksellisesti.

Ottelun alku oli odotusten mukainen, ja vierailijat ottivat pelin hallintaansa ainakin jos asiaa mitataan sillä, millä puolella kenttää (eli meidän puolustuspuolikkaallamme) peliä pelattiin enin osa ottelun alkuminuuteista. Vastassa oli taitavia yksilöitä, ja pallo liikkui mukavasti pelaajalta toiselle. Aloitteita oli ja prässi oli aktiivista. Olimme vaikeuksissa ja pelimme tökki.

Sitten kesken kaiken voimakkaan puolustusorientaation iskimme kahdella vastaiskulla kaksi maalia. Riisto keskikentällä, välitön eteenpäin pelaaminen ja Korppikotka Mäkäläinen nokkaisi pallon sisään kahdesti. Sanoisin, että se oli hyvin tyypillistä jalkapallon riitasointua: toinen joukkue hallitsee kenttäpeliä, mutta toinen joukkue käy iskemässä maalin tai maalit. Mutta sellaista on futis ja kun se osuu oman joukkueen kohdalle kuin tänään vastustajan kohdalle, ensitunne on iso harmitus pelaajien puolesta. Työ ei aina kiitä tekijäänsä urheilussa eikä varsinkaan yksittäisessä jalkapallo-ottelussa.

Toisen jakson alkupuolella Kerava-Tuusula YJ sai ansaitun kavennuksensa (2-1) vapaapotkun myötä: tarkka keskitys ja tyylikäs pusku maaliin.

Mutta kuin pelin kuvaa syntisen tarkasti noudattaen, vain muutama minuutti tämän jälkeen Valtsu Raatikainen sivalsi pallon vastustajan maalin alanurkkaan (3-1). Sillä hetkellä arvelin heti, että nyt katkesi vastustajan selkäranka lopullisesti. Liika on liikaa "epäoikeudenmukaisuudessakin", ja tämän jälkeen kentällä kuljettiin vain yhteen suuntaan - kohti vierailevan YJ-joukkueen maalia. Tilanteita syntyi samaan tahtiin kuin paperitehtaassa rullaa - koneet käyden, täyttä rullaa pois ottaen ja uutta hylsyä tilalle asettaen.

Ottelun neljäs maalimme oli illan herkkupala, joka sai katsojat haukkomaan henkeään ja osalla on varmasti vieläkin kotonaan suu ammollaan ihmetyksestä. Voiko 14-vuotias potkaista palloa noin kovaa ja noin kaukaa? Kyllä näköjään voi, kun suoritus on teknisesti kohdallaan ja kun halut maalintekoon ovat kuin pikkulinnuilla keväisin niiden viettiensä mukaisiin puuhiinsa.

Illan herkkupalan tarina...

Pelasimme yhden monista toisen jakson hyökkäyksistämme kohti vastustajan maalia. Palloa yritettiin uittaa vastustajan boksiin lyhyillä seinäsyötöillä, mutta ns. viimeinen syöttö hiukan karkasi ja kimmahti noin 30 metrin päähän maalista. Siellä kimmokkeen kohteena päivysti tänään keskikentän ankkurina pelannut Nacce Lilja.

Nacce havaitsi irtopallon lipuvan häntä kohti ja Orimattilan charmööri päätti siltä samalta liikkumalta, että nyt jysähtää. Pari askelta ja KABUUM! Ikäisekseen iso jalka osui ideaalisesti palloon, tukijalka oli tasan tarkkaan optimaalisimmassa asennossa, nilkan asento oli lumoavan täydellinen ja kehon painopiste oli juuri oikein suhteessa palloon. Seurauksena oli noin kahden asteen kulmassa maan pintaan nähden laakana nouseva pallo, mikä eteni kuin taistelusukellusveneestä ammuttu torpedo vastustajan maalin verkkoon. Maalivahti saattoi vain ihmetellä, mikä hänet ohitti. Oliko se ohjus vai oliko se raaoista viinimarjoista humaltunut nuolihaukka? Se oli pallo ja se oli maali ja se oli lumous! Luu-Moouus!

Tämän jälkeen nähtiin illan kakkosherkkupala (5-1), kun hirmuiseen keväiseen maalivireeseen äitynyt Jyti "Korppikotka" Mäkäläinen iski illan kolmannen maalinsa ja samalla toisen hattutempun kahteen peräkkäiseen peliinsä. Allu Aalto pääsi läpi ja ei saanut palloa maaliin, minkä myötä pallo ajautui päätyrajalle, jossa tilanteeseen ehtinyt Jyti pysäytti pallon. Kaikki odottivat Jytin suojailevan palloa ja odottavan takaa tukea, jotta tilanteesta saataisiin vielä jonkinlainen härdelli maalille.

Mutta Jyti päättikin kääntyä noin 40 neliösentin tilassa 180 astetta ja vastustajan puolustaja oli viety sen samantien - Nastolan omaa legendaselostaja Antero "Huutaja" Mertarantaa lainatakseni - kebab-kioskille. Tämän jälkeen kaikki odottivat takaviistosyöttöä, mutta ei, Jyti päättikin pistää pallon etukulmasta liki nollakulmasta maaliin. Kai siellä sitten oli muutaman sentin rako maalivahdin jalan ja tolpan välissä. Huikea yksilösuoritus, jossa oli mukana balettia ja geometriaa samassa suorituksessa - se oli geometrista balettia. Voi pojat, noita poikia, nuo osaavat geometrista balettiakin jalkapallon lisäksi.

Lopuksi teimme vielä pari maalia, minkä myötä loppulukemat näyttivät ihan liian suurilta siihen nähden, mitä ottelun alku ja ensimmäinen jakso ja jopa ottelun toisen puoliajan alku lupailivat. Hyvä ja taitavien yksilöjen vastustaja oli hävinnyt ihan liian suurinumeroisesti, ja sen vuoksi kirjoitin otsikkoonkin, että lopputulos oli illuusio.

Jos ei nähnyt peliä ja näkee vain tuloksen, voisi kuvitella, että olipa murskajaiset. Mutta todellisuus illuusion takana oli se, että meiltä onnistui moni asia tyyliin "kerran kaudessa", kun taas vastustajalla meni aika monta asiaa tänään pieleen, ja todennäköisesti koko loppukauden aikana he eivät toista noista epäonnistumisistaan montaakaan edes useamman ottelun satsissa. Tietyllä tavalla olen pahoillani heidän puolestaan, sillä kuten sanoin, vastassa oli hyvä joukkue.

Okei, tämä on futista, ja totta kai täytyy olla iloinen omien pelaajien onnistumisista ja ilon hetkistä ja yhteisestä hyvästä. Lisäksi haluan muistuttaa kaikkia tätä joukkuetta seuraavia ja ulkopuolisiakin lukijoita, että meillä pelasi tänään kyseisessä ottelussa vain kaksi K-edustuksella kulkevaa pelaajaa ja heistä kumpikaan ei ole mikään aluesarjapelien ehdoton avaripelaaja eikä kumpikaan ollut tänään avauskokoonpanossa. Tänään pelattiin hyvin pure-haasteena. Vastuuta saaneet pelaajat vastasivat heille heitettyyn vastuunkantamisen palloon.

Huomenna keskiviikkona Nurmijärvelle Aluesarjapeliin NJS:ää vastaan lähtee tänään pelanneesta joukkueesta mukaan neljä pelaajaa: Allu Aalto ja Taikajalka Setälä Aluesarjaryhmän permanenttipelaajina, tänään poikkeuksellisesti topparina pelannut kärkipelaaja Maukka Ojapalo ja lisäksi tämän illan vastuuvalmennuksen äkkipäätöksellä huikeissa liekeissä palava Korppikotka.

Viimeksi mainittu pelaaja on ansainnut näyttöpaikkansa kilpapuolella. Kaksi "tehtyä" hattutemppua ja muutenkin hyvä ja motivoitunut treenaaminen täytyy palkita. Jos olemme puhuneet siitä, että näytöt ratkaisevat, missä kukin pelaa ja missä roolissa ja kuinka paljon, niin valmennuksen tehtävä on myös olla sanojensa mittainen. Ei kausikorteilla, vaan akuuteilla, mutta kuitenkin pitkäjänteisillä näytöillä, niinhän se meni.

Huomenna Klaukkalassa on edessä ihan eri peli ja varsinkin ihan eri sarjan peli, ja voi olla, että kulutimme tänään niin paljon "ylionnistumisten" pankin materiaalia, että huomenna tilanne stabiloituu. Urheilussa kun on yleensä sellainen karma: tänään sinulla onnistuu kaikki, mutta huomenna ei sitten yhtään mikään. Siihen ei ole olemassa mitään selitystä eikä kaavaa - sitä kutsutaan deterministiseksi kaookseksi ja me kutsumme sitä urheiluksi.

Huomenna katsotaan, miten käy. Mutta käy miten hyvänsä, yksi asia on varma: tämä joukkue jaksaa pelata pelit alusta loppuun saakka. Väsymätöntä menoa - ainakin toistaiseksi. Ja jotta nykymeno toistaiseksi pysyisi voimissaan ja jotta deterministinen kaaos pysyisi sillä uralla, missä nyt kuljemme, se vaatii todella huolellista pohtimista huomisen ottelun avauskokoonpanon osalta. Nyt tässä istuessani en ole yhtään mistään muusta varma kuin, että Kytölän rogerio ceni pelaa maalissa.

Palataan otteluraporttien astialle huomenillalla Nurmijärven reissun jälkeen.

Kiitoksia tästä illasta 98-Pojat. Tämä oli hieno ilta Pajulahdessa.

Loppuun vähän ajankohtaista henkilökohtaista tilitystä...

Vaikka olenkin 98-joukkueen vastuuvalmentaja ja joku asioista tietämätön voisi kuvitella, että kilpajoukkue on minulle se tärkein juttu, haluan sanoa tähän loppuun - yhtään hurskastelematta - että olen koko joukkueen valmentaja ja molemmat joukkueet ja kaikki pelaajat ovat minulle tärkeitä. Niin kauan, kun valmennan tässä ryhmässä, aion olla mukana sekä kilvan että haasteen kaikissa peleissä (jos ne eivät pelaa yhtäaikaa). Ja aion myös joka viikko valmentaa ns. haasteryhmää.

Ja tämä viesti menköön taas kerran "korkeampien tahojen" suuntaan, missä on silloin tällöin väläytelty suoraan tai rivien välistä sitä, että vastuuvalmentajan pitäisi keskittää jaksamisensa ja voimavaransa joukkueen kilpapuolelle ja siellä vielä erityisesti niille lahjakkaimmille pelaajille. Ja kilin jotain, näin ei ole tule tapahtumaan. En ole mikään lahjakkaiden pelaajien jalkapallovalmentaja, vaan pikemminkin jalkapalloharrastajien opastaja. Olkoon valmennuksellinen koulutustausta sitten mitä hyvänsä. En valmenna titteleillä. Lapioin mieluummin lehmänläjiä hiki päässä kuin istun juttelemassa joutavia aurinkotuolissa silkkihansikkaat käsissä ja hihitysdrinksu kätösessä.

Ihan tuossa lähiaikoina minulle heitettiin täky siitä, että kohta voitaisiin keskustella ensi kaudesta. Jos täyn takana on ajatus, että jatkan tässä joukkueessa jossain tehtävässä ensi kaudellakin, voidaan sopimus kirjoittaa paperille vaikka huomenna - riippumatta siitä, mitä loppukausi tuo tullessaan tulosten valossa. Jos täyn takana on ajatus, että alkaisin valmentaa jotain toista Kyykän joukkuetta, sopimusta ei synny, ellen saa valmentaa sitä jotain toista joukkuetta tällä samalla kokonaiskollektiivisella ideologiallani. Mutta voihan se olla, että täyn takana on jopa kengän kuva persaukseen FC Kuusysistä. Sekin on ihan mahdollinen täyn tulkinta.

Jos saan ennustaa oman tulevaisuuteni, luulen, että kaikki tahot eivät ole ihan mielissään ihan kaikesta. Suorapuheisuus ylöspäin, narsistinen jääräpäisyys ja myös kevyesti emoseuran suuntaan provokatiivinen blogikirjoittelu ei ole kaikkien mieleen. Myös muutama menneiden aikojen selkkaus (esim. LEK-konflikti ja pari lopettamisuhkausta tiettyjen menneiden suksien ristiinmenemisten takia) eivät ole taatusti unohtuneet.

Mutta niin kauan mennään - kuin siihen on lupa ja mahdollisuus - sata lasissa ja huom. 98-poikien takia, ei kenenkään muun - kuten tänään Kyykkä-legenda Jari Rinteen kanssa keskustellessani yhteen ääneen totesimme: lasten takiahan tässä ollaan. Ei kenenkään muun - ainakin vielä huomenna ja todennäköisesti vielä ensi viikollakin. Pitkät paskat omalle karriäärille ja pitkät paskat seuran nimissä menestymiselle tai menestymättömyydelle. Pitkät paskat imagoille ja sarjataulukoille. Pitkät paskat lyhyen tähtäimen vouhotukselle.

Lumous.

Vaikeaa oli, mutta toisella jaksolla Valtti juostiin pystyyn

Sun, 13 May 2012 17:00:00 +0000

Kyykän 98-Poikien Aluesarjaurakka jatkui Äitienpäivän auringossa Puotilan tekonurmella Helsingissä, missä vastaan tuli Valtti.

Ottelu pelattiin Puotilan liki upouudella ja ennen kaikkea isokokoisella tekiksellä. Upea kenttä upeissa puitteissa, sanoisin, ja voi kunpa Lahdessakin olisi enemmän vastaavanlaisia paikkoja harjoittaa kuningaspeliä. Mutta ei auta kadehtiminen, vaan täytyy tyytyä Suurhallin sulkeutumiseen, Mukkulan tulevaan rättikuplaan ja Mukkulan vanhaan kivikovaan papanapeltoon. Ei ole Lahti enää jalkapallokaupunki - ei ole ollut enää pitkään aikaan. Silti, valittamalla ei mikään muutu paremmaksi ja tärkeintä lienee yrittää pusertaa eteenpäin omalla junnufutaamisen sektorillaan niin hyvin kuin mahdollista ja niissä puitteissa, mitkä ovat olemassa.

Tänään Puotilassa ottelun alku lupaili meille helppoa iltapäiväpuhdetta, kun Jymy siirsi Geen tarjoilun verkon peruille (0-1). Tämän jälkeen loimme lisää maalipaikkoja ja saimme myös rangaistuspotkun, jonka kuitenkin Valtin maalivahti torjui yläriman kautta maalin yli. Tuon tapahtuman jälkeen ottelun lehti kääntyi: tilanteita alkoi virrata myös puolustuspäähämme vastustajan hyökkäyksien tuotteena.

Yksi heidän hyökkäyksiensä tuote päättyi tyylikkääseen tasoitusmaaliin (1-1), ja Valtilla oli omat tilaisuutensa myös johtomaaliin, mutta muuten koko ensimmäisen jakson suhteellisen epävarmasti pelannut puolustuslinjamme selvitti tuurilla ja puolikkaalla taidolla muutaman vaarallisen lähentelyn lähellä maaliamme.

Tauolle mentiin tasatilanteessa.

Olin äärimmäisen pettynyt peliimme ensimmäisellä jaksolla. Puolustaminen oli huolimatonta ja pelaajien välisistä etäisyyksistä - joita oli korostettu erityisesti ennen peliä - ei huolehdittu riittävästi. Ja isolla kentällä huolimattomuus näissä asioissa johtaa tuhoon.

Myös pallollinen pelaaminen oli heikkoa. Peliä pelattiin liian hitaasti ja ihan liikaa kentän keskikaistaa käyttäen. Tätäkin asiaa oli korostettu ennen peliä, että nyt jos koska laitapelaamisemme pääsisi oikeuksiinsa, jos vain malttaisimme pelata pelin laitoihin puolen kentän ylityksen jälkeen. Ja mitä vielä, peliä vietiin kohti vastustajan maalia pitkin keskiakselia ja sitten yritettiin kulkea kuudentoista sisään pelaajamuurin läpi tai sitten lauottiin palloa ihan jonnekin muualle kuin maalipuiden väliin. Surkeaa ja holtitonta - puhdasta pelikuritonta <jätän sen p-kirjaimelle alkavan sanan tähän kirjoittamatta>.

Ottelupalaverissa puhutut asiat olivat unohdettu aivan täysin, ja uskon, että teimme tämän unohduksen hyvin selväksi pelaajille taukopuheissamme. Teimme myös sen selväksi, että ne pelaajat, jotka pystyvät noudattamaan pelisuunnitelmaa ja haluavat voittaa ottelun, pelaavat ottelun loppuun. Vastaavasti haluttomille oli varattu auringonottamisen mahdollisuus loppupelin ajaksi.

Ilmeisesti puheet olivat ainakin jonkinlaisessa roolissa siinä muutoksessa, että toinen puoliaika oli aivan erinäköinen pelillisesti kuin ensimmäinen. Toinen jakso oli todellakin sitä peliä, mitä pystymme pelaamaan parhaimmillaan: 1-2 kosketusta, aktiivista tilanteisiin reagoimista niin pallollisena kuin pallottomana ja ennen kaikkea molempien laitojen (kentän leveyden) käyttöä.

Peli muuttui "juoksupeliksi", jossa välillä juostiin pitkin vasenta laitaa ja välillä taas pitkin oikeaa laitaa kohti Valtin maalia. Neljäkymmentä minuuttia on suhteellisen pitkä aika juosta ainakin puolustussuuntaan, joten kohti ottelun loppua vastustajalta alkoi loppua bensa koneestaan. Bensan loppuminen johti virheisiin ja pääsimme maalipaikkoihin entistä paremmin ja useammin. Lopulta maalejakin syntyi ihan riittävästi ottelun voittamiseksi.

Pelisuunnitelmaan palaamisen ja vastustajan väsähtämisen lisäksi pelin kääntämisen avaintekijänä oli muutaman onnistuneen pelaajavaihdon ja pelipaikkavaihdon suorittaminen. Ensimmäisellä puoliajalla muutama profiilipelaaja ei pelannut ollenkaan omalla tasollaan, ja sen vuoksi toiselle jaksolle kentälle juoksi tuoreita, mutta halukkaita jalkoja, jotka vastasivat huutoon omilla onnistumisillaan.

Olen puhunut - suorastaan jankuttanut - kaaderimme tasaisuutta ja ehkä myös leveyttä ja tänään se tuli osin todistettua faktaksi. Yksikään pelaaja ei ole kentällä kausikortti shortsinsa takataskussa, vaan sillä nimenomaisella hetkellä ja siinä nimenomaisessa pelissä fiilareissa olevat pelaajat laitetaan kentälle ja he pelaavat pelin FC Kuusysin 98:lle. Lopputuloksesta viis, mutta peli ei saa näyttää haluttomalta eikä kurittomalta virkamiespotkiskelulta. Yksikään pelaaja ei ole turvassa virkamiesseulalta.

Tänään Puotilassa toisen puoliajan peliotteen kääntämisessä voitolliseksi oli isossa roolissa Taikajalka Setälä, joka päätti omalla laitalinkin panoksellaan, että ottelu voitetaan tänään. Taikajalka prässäsi, ohjasi, pudotteli, harhautti, juoksi, kirmasi ja raastoi ja teki valtaisan työmäärän, kunnes liki kannettiin jalat edeltä kentän sivuun vartti ennen ottelun päättymistä. Mahtavaa antaumista joukkueen puolesta ja itsensä likoon laittamista urheilusuorituksessa. Olen otettu.

Toinen pelaaja, joka tuli toiselle jaksolle ja oli päättänyt voittaa ottelun, oli JJ, joka tuli vasemmaksi puolustajaksi ja pelasi virheettömän tarkan pelin pallottomana ja oli pallollisenakin erinomainen. Kuten jo kirjoittelin edelliseen peliraporttiin eli Futura-raporttiin, JJ on tällä hetkellä enemmän kilpa- kuin haastepelaaja, vaikka onkin nimetty haastepelaajien listoille piirisarjoissa.

Juna Karjalainen raatoi jälleen väsymättömästi omalla laidallaan ja alusti kaksi toisen jakson maalia voittamalla 1v1-tilanteen reunallaan ja tarjoili tämän jälkeen pallon maalille kuin tarjottimelle Matu Eerolalle, joka pisti tarjoilut verkkoon.

Puolustuslinja ei onnistunut tänään ensimmäisellä puoliajalla, mutta oli toisella puoliajalla normivarma omassa suorittamisessaan. Kaltsu Veijalainen pelasi pitkästä aikaa kokonaisen pelin ja pelasi myöskin todella hyvän ottelun. Mukavaa nähdä, että Kaltsu pystyi pelaamaan ja onnistui, vaikka polvivaivat veivätkin piirijoukkuepaikan ja on vienyt liian monta harjoitusta ja peliä sivusuun. Katsotaan kuitenkin huolellisesti mihin suuntaan polvien kanssa ollaan menossa, ja jos tilanne niin vaatii, keskiviikon peliin toppariksi palaa Henxeli, joka on ollut huilissa viimeisen viikon ajan.

Lopuksi täytyy vielä mainita sekin, että Gee Granqvist pelasi myös ensimmäisen kokonaisen sarjaottelunsa tällä pelikaudella, ja hän pelasi hyvän ottelun keskikentän keskustassa.

Pelaajien kehumista voisi toki jatkaa, mutta koska ensimmäinen pelijakso oli niin karmeaa katseltavaa, voisin yhtä lailla kompensatorisesti myös sanoa muutaman tiukemmankin kommentin muutaman pelaajan peliesityksestä ensimmäisellä puoliajalla. Mutta olkoon, sillä toinen pelijakso kaiken muutti, ja mitä sitä tikulla silmään niitä, jotka itsekin tietävät, että he eivät olleen parhaimmillaan ottelun alkupuolella. Ei näitä junnuja viitsi muutenkaan pistää tikulla silmään, koska kyse on vain junnumatseista ja kyse on vain Uudenmaan piirin aluesarjapeleistä. Jutellaan huomenna treeneissä porukoissa muutamista asioista peliin ja pelaamiseen liittyen.

Tänään tuli kuitenkin ilmi se, että suunnitelmallista ja aika kovaakin talvikauden treeniä ei ole tehty turhaan. Pelaajat jaksavat juosta pitkiä ajallisia pätkiä pelin sisällä sykkeet punaisella. Kestävyys on kovaa luokkaa. Nyt kun vielä saadaan itse pelaaminenkin samaan laatuluokkaan, niin ollaan ihan hyvällä mallilla. Jälkimmäisen prosessointi onkin paljon vaativampi tehtävä kuin kovaan kuntoon pääseminen. Mutta katsotaan nyt, mitä tästä syntyy: lapsi vai jotain muuta.

Ennustelin käänteispsykologisesti tappiota tälle päivälle. Sitä ei nyt vielä tullut. Olen siis huono ennustaja. Tähän liittyen en malta olla mainitsematta ensimmäisellä puoliajalla käytyä keskustelua vaihtopenkillä, kun pelimme kulki totaalisen surkeasti. Eräs toinen toimihenkilö tuohtui siitä, kun en suostunut tekemään vaihtoja, vaikka peli oli kuraa ja totesi, että "haluan hävitä tämän pelin". No niinhän minä halusinkin, mutta sille en minäkään valmentajana mahda mitään, jos pelaajat eivät halua hävitä, vaikka minä kuinka haluaisinkin. Mielelläni en olisi väärässä - en tietenkään missään, mutta en edes ennustuksissani.

Hassua on junnufutis ja siihen liittyvät ilmiöt ja maisemat. Oikein hassua, mutta oikeastaan aika mukavaa kuitenkin. Tämä on sellainen sosiaalipsykologinen hämähäkinseitti, että kun tähän liimautuu kiinni, tästä on kovin vaikea irrottautua.

Huomenna irrottaudutaan pelaamisesta sen verran, että vedetään Pajulahdessa palauttavat fysiikat ja treenataan laukauksia ja tehdään maalintekoharjoitteita. Otetaan aika iisisti.

Tiistaina pelataan Kakkosta Keravan ja Tuusulan fuusiojoukkuetta vastaan, ja keskiviikkona matkataan Klaukkalaan NJS:n vieraaksi Aluesarjaa pelaamaan. NJS-pelistä on odotettavissa tiukka peli, sillä kaikki kilpailulliset kohtaamisemme viimeisten vuosien saatossa ovat olleet tasaisia ja vähämaalisia pelejä. Tuolloin ennustukseni, jos nyt lähtisin ennustelemaan kuten ennen Valtti-peliä, ovat paljon lähempänä kuin tänään Puotilassa. Mutta en ennusta nyt yhtään mitään, sillä samaa vitsiä tai turhamaisuuden esilletuontia on turha käyttää samaan syssyyn uudelleen.

Ennustan kuitenkin sen verran, että huomennakin Aurinko nousee...

Futuran haasteesta voitto - Korppikotka lensi kolmesti

Sat, 12 May 2012 06:10:00 +0000

FC Kuusysin sininen kooste jatkoi kuluneen arkiviikon päätteeksi Kakkosen pelejään Sipoon Söderkullassa Futuran junioreita vastaan. Ottelu oli kaikinpuolin miellyttävä tapahtuma: hyvä kenttä, hyvä keli, fiksusti ja siististi pelaava vastustaja sekä hyvähenkinen oma nippu. Mukava perjantai, jossa ensilaulajan rooliin nousi Nastolan Korppikotka, Jyti Mäkäläinen kolmella tyylikkäällä maalillaan.

Ottelun ensimmäinen jakso oli tasaista peliä, jossa molemmilla joukkueilla oli hyvät maalipaikkansa, mutta käännekohdiksi nousivat kaksi tapahtumaa: meidän saamamme rangaistuspotku ja Biisoni Puustisen paraativenytys maalillaan.

Ensimmäisen jakson puolivälin kieppeillä Matu Eerola kaadettiin syöksyssään Futuran rangaistuspotkualueelle ja otteluun rangaistuspotkun laukojaksi määrätty Tela Kauria luovutti pallon nastolalaiselle "palloiluveljelleen" Jyti "Korppikotka" Mäkäläiselle. Jyti pisti pallon tyylikkäästi maaliin ja tarkasti ihan sivuverkkoon - ei pelkästään alanurkkaan.

Kysyin pelin jälkeen Telalta tätä "pelastusarmeijamaisen" teon ajatusmaailmaa. Tela oli sitä mieltä, että "sinisen peleissä hän ei lauo pilkkuja". Okei, jos joukkueen kapteenina suoritat tämänkaltaista positiivista kapinointia, hyväksyn tapahtuman täysin. Kapinointi - jos se on joukkueen ja yksilöjen etuja parantavaa toimintaa - on ehdottoman suositeltavaa. Ja tämä ajatusmaailma on helposti siirrettävissä isompiin mittasuhteisiin: opiskelu- ja työelämään. Kapinoikaa, jos se murtaa jähmettyneitä rakenteita ja edesauttaa uusien parempien rakenteiden muodostumista. Nyt oli kyse joukkueen henkisestä harmoniasta ja toki myös nastolalaisesta veljeydestä. Eläköön kapina ja veljeys!

Tämän jälkeen maalillamme loisto-ottelun pelannut Kari "Biisoni" Puustinen suoritti kaksi ottelun kulun kannalta merkittävää tekoa.

Toisen merkittävän teon tapahtumakaari alkoi siitä, kun Futuran hyökkääjä nosti pallon rangaistualueen kulmaltamme kohti maalia. Me huilailevat, huutelevat ja kaiken tietävät valmennus- ja huoltohenkilöt katselimme tilannetta vaihtopenkiltä ja olimme satavarmoja, että pallo kulkee Biisonin yli maaliin, mutta kuin kätensä yhtäkkiä kolminkertaiseen mittaan venyttäneenä ja pantterimaiseen hyppyyn loikanneena Biisoni sai torjuttua pallon niin, että se putosi maalin edustalle, josta se sitten siivottiin vaarattomammille vesille. Huikea torjunta junnufutismatsiin, ja jos Karia on kutsuttu tähän asti Biisoniksi, sanoisin, että tuon torjunnan perusteella häntä voitaisiin kutsua (Orimattilan) Pantteriksi.

Toinen merkittävä teko Pantterilta oli se, että erään Futuran pitkän painostusjakson päätteeksi hän avasi pidemmällä, mutta kohdennetulla siivulla kärjellemme pallon ja pallo kulki suoraan läpiajoon, mistä pallo pistettiin maaliin (0-2). Hieno oivallus Pantterilta siitä, että kun paine on suurin omassa kenttäpäädyssä, on vastustajan puolustus haavoittuvimmillaan. Näin myös todeksi näytettiin.

Tauolla keskustelimme hiukan ottelusuunnitelmamme taktisista nyansseista. Pallollisen pelaamisen osalta lisäkorostus oli nopeamman ja tarkemman syöttöpelin tuottamisessa. Ensimmäisellä jaksolla oli nähty liikaa hitaita, monen kosketuksen hyökkäyksiä ja liikaa kontrolloimatonta roiskimista.

Pallottoman pelaamisen osalta korostus oli etäisyyksien optimaalisina pitämisessä. Ensimmäisellä jaksolla pelaajat olivat välillä liian kaukana toisistaan, kun vastustajalla oli pallo. Keskittyminen etäisyyskysymyksiin ei ollut parasta mahdollista luokkaa.

Korostetut taktiset eväät, hyvä joukkuehenki ja ehkä vastustajan pienoinen väsähtäminen saivat aikaan sen, että toinen puoliaika oli enemmän hallintaamme ja pallo pysyi pitkiäkin toveja vastustajan kenttäpuoliskolla. Peli parani ja ottelusta tuli nautittavaa katseltavaa ilman kuljetusliikkeitä tai sinnepäin-roiskaisuja.

Toisen jakson herkkupalat tarjosi Korppikotka, joka teki Ottelun Maalin (0-4). Lyhytsyöttöpeli jauhoi keskikentällä ja edettiin kohti vastustajan kuudentoista rajaa. Tela syötti vierelleen Jytille ja odotti saavansa seinäsyötön takaisin boksin sisään, mutta Jyti nosti päänsä ylös ja näki maalivahdin olevan ulkona maalistaan. Jalka pallon alle, ja jopa vaihtopenkeille asti kuului pehmeä "shups"-ääni, kun Korppikotkan chippinosto lähti ilmaan ja kulki paraabelin omaisessa kaaressaan yli maalivahdin maalin perukoille. Sanoisin, että tähän mennessä kauden maali 98-joukkueessa.

Toisena herkkupalana (0-5) oli samaan sankarirooliin nostetun henkilön vapaapotku kuudentoista alueen kulmasta. Ronaldo-askeleet pallon takana, olkapäiden nykäisevä asettelu ja pallo muurin ohi etukulmasta maaliin. Hattutemppu oli valmis.

Vaikka ottelun pääroolin ottikin haltuunsa Jyti, oli kentällä hyvin yhteen hiileen puhaltava joukkue. Ilman hyvää joukkuetta yksikään pikkuronaldo ei kykene omiin pikkusuorituksiinsa. Tämän elämän mittaisen yksityiskohdan kautta yritän ainakin itse jäsentää peliä: hyvässä joukkueessa hyvillä yksilöillä on mahdollisuus olla hyviä. Ja hyvä joukkue on kokonaisuus fyysisestä ja henkisestä hyvästä - ei pelkästään sellainen joukkue, joka voittaa koko ajan. Jos hyvyyttä mitattaisiin pelkkien voittotilastojen kautta, tämä 98-ryhmä ei missään nimessä olisi hyvä. Mutta ykkösstandardimme ovat joukkueena pelaamisessa ja yhteishengessä. Ehkä näiden standardien kautta hyviä yksilöjäkin tulee pikku hiljaa esille.

Pantteri tulikin jo mainittua, mutta haluaisin korostaa myös topparikaksikkona toimineen Temen ja Naccen suoritusta. Varsinkin ensimmäisen puoliajan vaikeina hetkinä Teme ja Nacce olivat miehiä paikoillaan - rohkeita ja tarkkoja. Kaksikon suoritus oli sitä luokkaa, että he voisivat aivan hyvin jatkaa pelaamistaan sunnuntaina Aluesarjan pelissä Valttia vastaan. Mutta annetaan tyylikkäiden herrojen levätä tuolloin ja laitetaan tuleen toinen kaksikko.

Muutenkin puolustuspelaaminen oli vaikeista hetkistä huolimatta laatuluokkaa. Laatuluokasta uskaltaa puhua jo siinäkin mielessä, että puolustuslinjassa ei pelannut yhtään aluesarjajoukkueeseen nimettyä pelaajaa. Ilman "tukivoimia" otteet olivat kuitenkin rauhallisia ja kuin aluesarjaryhmän puolustuspelaamista parhaimmillaan. Toisaalta jos vasempana puolustajana pelaa sellainen luunkova pelaaja kuin JJ Jokelainen, joka on peliotteiltaan tällä hetkellä enemmän kilpa- kuin haastepelaaja, ei ole ihmekään, että puolustus on rautaa.

Oikeana puolustajana pelasi hyvän pelin TeeJii Järvelä, jonka ohi on vastustajan kovin vaikea kulkea. TeeJii on iholla ja on sopivasti niin inhottava kuin pakin pitääkin olla. Pallollista pelaamista pitää vielä kuitenkin hioa ja se lienee seuraava opinaskeleemme tämän nuorukaisen osalta.

Keskikenttä ei toiminut ensimmäisellä pelijaksolla, mutta toimi hyvin toisella jaksolla. Syitä (liian hidas pallon liikuttaminen ja väärät etäisyydet) ensimmäisen jakson toimimattomuuteen tuli jo mainittua, mutta tärkeintä oli kuitenkin, että kohti ottelun loppua keskikenttäkin alkoi toimia odotusten mukaan.

Hyvä esitys lopulta: 8+ kouluarvosanalla.

Avauskokoonpano tänään Söderkullan tekonurmella:

Pantteri

TeeJii-Teme-Nacce-JJ

Tela(C)

Nicce-Matu-Pate-Marge

Jyti

Sunnuntaina jatketaan Aluesarjapelin muodossa Helsingin Puotilassa Valttia vastaan. Oletan, että pelistä tulee tiukka, ja lopputuloksen suuntaa on vaikea arvata. Silti heitän rohkean veikkauksen siitä, että kärsimme sunnuntaina ensimmäisen aluesarjatappiomme (3-1). Jos pelaajat ovat veikkaukseni osalta eri mieltä, se lienee heidän tehtävänsä osoittaa, että minun ei kannata tuhlata energiaa veikkailemisiin. Sunnuntaina katsotaan, onko minussa profeetan vikaa. Etulyöntinä veikkaukseni kohdalleen osumiselle on se, että vedän kyseisen pelin, päätän kokoonpanon, taktiikan ja ottelun aikaiset vaihdot. Kjäh-kjäh..., sori vaan pelaajat.

Hallintaa Espoossa 75 minuuttia ja loppuun trilleri - ihan turhaan

Sun, 06 May 2012 16:30:00 +0000

98-ryhmä pelasi viikonlopun toisen aluesarjapelinsä sunnuntaina Espoonlahden tekonurmella EPS:ää vastaan. Lähdimme otteluun nöyrällä mielellä, sillä emmehän olleet voittaneet Epsiä koskaan tätä ennen. Tosin ne epsit, jotka olimme kohdanneet, olivat ns. Kari Lappalaisen epsejä ja ilmeisesti joukkue on jonkin verran uusiutunut sitten Karin seurasta poistumisen.

Ottelusta muotoutui suhteellisen vauhdikas ja ajoittain jopa fyysinen vääntö - juuri sellainen kuin 98-ikäisten matsin pitääkin olla: vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja pientä sähköäkin. Ottelun loistavasti erotuomaroinut herra pysyi tiukkana ja piti välillä kuumankin ottelun (kuusi varoitusta) hyvin hansikkaissaan. Mainio persoona ja hyvä erotuomari.

On olemassa sanonta, että voittanutta joukkuetta ei kannata vaihtaa, mutta koska pelasimme juuri eilen, lähdimme EPS:ää vastaan hiukan erilaisella kokoonpanolla kuin lauantaina PPJ:tä vastaan. Tavoite oli tuoda kentälle tuoreita jalkoja ja myös tuoreita ajatuksia. Olimme myös muuttaneet hiukan pelipaikkoja eiliseen nähden.

Muutokset osoittautuivat hyviksi ja saimme rakenneltua ensimmäisellä jaksolla tukun hyviä maalipaikkoja, joista kaksi päättyi onnistuneeseen suoritukseen eli maaliin.

Erityisesti Jymy Aholan sijoittaminen vasemmaksi laitalinkiksi oli hyvä ratkaisu, sillä Jymy oli ensimmäisellä jaksolla alituinen uhka EPS:n puolustukselle. Keskikentän triangeli - Telaketju, Late ja Gee - ruokki Jymyä liikenteeseen, ja Jymy tarjoili Allu Aallolle useamman hyvän maalipaikan, joista Allu käytti hyväkseen "vain" yhden.

Kirjoitan "vain", koska tänään Allulla oli riittävän monta maalipaikkaa jo ensimmäisellä jaksolla vaikka hattutemppuun, mutta kyllä nyt rohkenen kehoittaa, että nuori Heinolan herra tarkentaa sihtiään ja keskittyy viimeistelyyn huolellisemmin. Avopaikasta ei voi koko ajan laittaa ohi tai yli. Kyse ei ole pelkästään taidosta, vaan myös keskittymisestä viimeiseen suoritukseen. Maalipaikoille kulkeutuminen on jo taito sinänsä, mutta jatkossa tavoitteen täytyy olla siinä, että pallo menee maaliin paremmalla prosentilla.

Joka tapauksessa luotto Ruoskaan on vahva. Jos nuori Heinolan herra on "joutunut" pelaamaan koko lapsuusikänsä väärällä pelipaikalla eli puolustuksen luutana, vaatii maalinsylkijäksi oppiminen enemmän kuin yhden kokonaisen kauden. Viime kaudella maaleja tuli noin 50, mikä lienee viisinkertainen määrä lapsuusvuosien yhteensä viiteen pelivuoteen. Opetellaan ja toistetaan ja ollaan kärsivällisiä, vaikka tänään tuhahdinkin hyvin vahvaäänisesti kolmannen hukatun avopaikan jälkeen.

Toiselle jaksolle EPS tuli vahvasti ja olimme ensimmäisen kympin vastaanottavana osapuolena, mutta onneksi puolustus hoiti palstansa ammattimaisesti ja kylmäpäisesti.

Sitten pelin taas tasaantuessa aloimme saada omia tilanteitamme, joista yhdestä Juna Karjalainen sijoitti pallon maaliin. Peli näytti selvältä, kun vielä tämän jälkeen kontrollimme pelistä oli vahva ja rauhallinen.

Mutta jalkapallo on peli, jossa on paljon erinäisiä ja erilaisia muuttujia, ja peleissä tapahtuu nopeasti asioita, kun niitä on tapahtuakseen. Tämän saimme kokea Espoossa. Viimeisen viiden minuutin aikana muuten hyvin toiminut koko joukkueen puolustaminen repsahti raiteiltaan, ja EPS kavensi ensin ja kavensi toisen kerran ottelun viimeisellä minuutilla. Vielä tämänkin jälkeen heillä oli tilanteenpoikanen vapaapotkusta, mutta onneksi ottelun erotuomarin pilli lopetti trillerin niin, että olimme voittaneet ottelun 3-2. Ottelu ei todellakaan ole loppunut, ennen kuin lihava nainen on laulanut. Muistakaahan tämä junnarit läpi loppu-uranne.

EPS:lle kreditit loppukiristä ja pelin pelaamisesta loppuun saakka. Se oli meille hyvä opetus, että lepsuilua ei voi aloittaa kuin vasta ottelun ja suihkun jälkeen kotimatkalla bussissa.

Hyvä peli kokonaisuutena, sillä joukkuepelaaminen oli hetkittäin kauden parasta ja syöttöpeli oli ajoittain oikein kelvollista. Puolustus oli hyvä. Keskikenttä oli pelin ratkaisun kannalta tärkeimmässä roolissa ja selvisi vastustajan taitavia poikia vastaan todella hyvin. Hyökkääminen tulikin jo mainittua. Paikoille päästiin, mutta...

Jokainen ottelu on oma maailmansa, mutta tänään Espoossa vastassa oli paljon intensiivisempi ja vahvempi ryhmä kuin eilen Kisapuistossa. Voi olla, että toisella jaksolla muutamien pelaajiemme pelaamisessa alkoi näkyä edellisen pelipäivän rasitukset, mutta joka tapauksessa ottelu oli oikein kehittävä tapahtuma, mitä tulee pelaamisemme opetteluun. EPS oli juuri sopivan kova vastustaja ja juuri sopivasti iholla pelaava vastustaja meidän kannaltamme. Peliä piti todellakin pelata. Tänään ei riittänyt vain puolihuolimaton chillailu tai puolivaloilla neppailu.

Kaltsu Veijalainen palasi tänään kokoonpanoon ja pelasi hyvän pelin puolikkaan vasempana topparina. Polvet ovat vaivanneet, ja tänään Kaltsu antoi 40 minuuttia joukkueelleen. Toisen nelikymppisen hoiteli Jymy toisena topparina huippupelin pelanneen Eetun rinnalla.

Matu Eerola oli oikeana puolustajana erinomainen ja pelasi omasta mielestäni käynnissä olevan sarjakauden parhaan ottelunsa. Matu jaksoi tehdä laitanousujaan läpi koko pelin ja Matu - joukkueen yksi kovakuntoisimmista pelaajista - näytti, että paras harjoitusprosentti ei ole pelkkä luku.

Jontte pelasi erinomaisen ottelun laitalinkkinä - myös kauden parasta Jonttea. Renxun Duracell oli vahvassa lyönnissä.

Juna Karjalainen raatoi väsymättömästi tunnin ja teki ratkaisevan kolmannen maalin raadantansa päätteeksi. Tämän jälkeen kentälle juoksi tämän kauden kilpadebyyttiinsä Maukka Ojapalo. Huikkasin Maukalle, kun hän meni kentälle, että "Back in Business Again". Ja noinhan se olikin, mister "Saksipotkuja-jo- pikkujunnarina" palasi peliin. Pelituntuma on vielä hakusessa, mutta taidot ja pelikäsitys eivät ole kadonneet mihinkään.

Hyvä esitys koko ryhmältä taas kerran.

Nyt olemme pelanneet Aluesarjassa kolme matsia ja saldona on mukavat kolme voittoa. Tärkeintä on kuitenkin, että peli on kulkenut, kuten olemme toivoneet sen kulkevankin. Tulokset ovat ekstraa, ja nyt aletaan olla hyvin lähellä sarjapaikan säilyttämistä: nämä pointsit pitäisi riittää. Ollaan siis hyvin lähellä sitä jonkinlaista laajemman mittakaavan tavoitettamme. Mutta pelataan nyt peli kerrallaan ja yritetään tehdä parhaamme jokaisessa pelissä - seuraavan kerran ensi perjantaina sinisen ryhmän kanssa Sipoossa Kakkosen matsissa ja sitten sunnuntaina, Äitienpäivänä Helsingissä Valtin vieraana Aluesarjan ottelussa.

Mutta ennen tulevaa viikonloppua ja äitien onnittelemisia tiistaina, keskiviikkona ja torstaina harjoitellaan hyvin ja mietitään ihan muita asioita kuin pelejä ja sarjoja. Tiistaina palautellaan ja rentoillaan kauden viimeisessä Tipalan koulun treenissä.

Mitä tulee edelliseen raporttiini, eilen ajatukseni oli jäädä "hermolomalle" jalkapallovalmentamisesta ja tänään tarkoituksenani oli jäädä haravoimaan pihaa pelireissun sijaan, mutta pieleen meni. Hovilääkärini ei antanut lomaa ja harava oli hukassa. Lääkärin erotin samantien ja haravaa lähden etsimään tämän raportin kirjoittamisen jälkeen. Elämä ei todellakaan mene joka hetki kuin sen suunnittelee menevän.

Ei muuta kuin kohti uusia dorkailuja...

PPJ kaatui hallitusti, valmennus oli laadukasta, mutta Kisapuistossa oli kuitenkin yksi P***a

Sat, 05 May 2012 14:50:00 +0000

Kyykän 98-poikien aluesarjajoukkue pelasi kevätkauden toisen sarjapelinsä kauniinheleässä lauantaiehtoossa Kisapuiston tekiksellä helsinkiläistä PPJ:tä vastaan.

Olimme kohdanneet PPJ:n kahdesti viime kaudella: kesällä Aura Cupissa, jossa voitimme helposti ja syksyllä piirisarjojen Ykkösessä, jossa peli oli jo paljon tiukempi, vaikka voitimme senkin.

Tänään ottelun alku lupaili vaikeaa peliä, sillä emme saaneet syöttöpeliämme rullaamaan samaan tapaan kuin taannoin KoiPSia vastaan. Myös pelinopeus oli alhaisempi kuin sarja-avauksessa. Sitten kuitenkin hiukan kuin vahingossa ja varkain tullut avausmaalimme vapautti pelaamisen, ja peli alkoi kulkea säännönmukaisesti kohti PPJ:n maalia. Samalla alkoi taas jo tämän kauden klassikkoksi kasvanut maalipaikkojen tuhlailukilpailu. Vastuuta vältettiin, viimeinen päättäväisyys puuttui tai sitten maalipaikassa oltiin huolimattomia ja suorastaan holtittomia.

Ensimmäisen jakson lopulla Allu Aalto pääsi yksi läpi ja hänet kaadettiin tyhjän maalin edessä. Seuranneen rangaistuspotkun laittoi kliinisesti maaliin malivahtimme Santeri Pakkanen. Tämän jälkeen oli paljon helpompi hengittää ja tauolla päätimme, että toisella jaksolla pidämme palloa ja teemme lisää maaleja, jos siihen suodaan mahdollisuus ja jos tuhlailusta tingitään edes hiukan.

Ja näin suurinpiirtein kävikin. Teimme kaksi maalia lisää eli se osuus meni suunnitelmien mukaan, mutta tuhlailu jatkui samanlaisena, joten siinä kohdassa suunnitelmat eivät osuneet kohdalleen. Ja lisäksi vastustaja pääsi tekemään 4-1 -kavennuksensa, mikä toi pienen särön muuten ihan kompaktiin esitykseen. Peli oli hallussa.

Lopun vaihtoruletilla pyrittiin jo säästämään pelaajia ja energioita huomiseen EPS-matsiin Espoossa. Toivottavasti tässä osuttiin oikeaan, ja energiaa piisaa pelata toinen aluesarjamatsi heti putkeen. Mutta tämä todellisuus aktualisoituu vasta huomenna. Onneksi huomenna mukaan tulee muutama tänään huilissa ollut pelaaja, joten uskon optimistisesti, että huomenna jaksamme antaa Epsille kelpo vastuksen. Altavastaajana lähdetään liikkeelle ja yritetään pelata hyvin, ja jos oikein onni ja taito ovat kohdallaan, yritämme jopa voittaa joukkueen, jota emme ole koskaan voittaneet.

Tämä voi kuulostaa vanhan mummon saman tarinan toistamiselta tai sitten yli-innostuneen vastuuvalmentajan hehkuttamiselta, mutta tänään onnistuivat kaikki mukana olleet 14 pelaajaa. Jokainen pelasi hyvän pelin omilla vahvuuksillaan ja omassa roolissaan.

Santeri oli jälleen varma maalissa ja rangaistuspotkumaali oli ansaittua bonusta kylmäpäiselle maalivahtilupaukselle.

Eetu pelasi jälleen vahvan topparipelin, vaikka olikin koko alkuviikon kipeänä. Toinen vakiotoppareista Henxeli oli kuumeessa, joten Jymy Ahola pelasi topparina ja onnistui siinä hyvin. Jymy on vahva, nopea ja rohkea pelaaja.

Matu Eerola ja Jesse Mäkelä jatkoivat omaa solid rock -pelaamistaan laitapakkeina.

Keskikentän ankkuriksi palasi Telaketju Kauria, joka pelasi kauden parhaan pelinsä jakaen erilaisia syöttöjään suhteellisen runsaasta syöttöpankistaan. Tela alkaa olla kunnossa ja siitä signaalina oli jatkuva puheenpälpätys ja kommentointi kentällä.

Keskikentän keskustan yläpuolisessa osassa pelasivat Gee ja Robe ja vaihdosta sisään tulleena Late. Gee ja Robe jatkoivat vahvaa pelaamistaan kohti vastustajan maalia, ja Late pelasi myös kauden parhaan pelinsä - ja ehkä koko Kyykkä-historiansa laadukkaimman pelinsä. Aktiivisuus oli todella voimakasta ja Laten urheilijaominaisuudet pääsivät tänään hyvin esille keskikentän hyökkäävässä roolissa.

Eero, Jontte ja Pate pelasivat laitalinkkeinä työtä pelkäämättömän esityksen ja olivat koko ajan aktiivisina laitalähtöihin.

Allu oli kärjessä vahva ja teki sen, mitä kärkipelaajan pitääkin tehdä: kaksi maalia, antoi yhden maalisyötön ja hankki joukkueelleen rangaistuspotkun. Enempää ei voi vaatia yksinäiseltä kärjeltä.

Lopun puolituntiselle Allua tuli tuuraamaan hyvässä kevätkunnossa oleva sinisen ryhmän ykköshyökkääjä - Korppikotka Mäkäläinen. Nastolan kotka oli hyvä ja antoi selkeän näytön siitä, että hän on valmis pelaamaan kilpapelejä jatkossakin.

Huomenna jatketaan Espoossa muutoin suurinpiirtein samalla ryhmällä, mutta mukaan tulevat Kaltsu Vee, Orimattilan charmööri Nacce Lilja ja paluuta kilpapeleihin tekevä Maukka Ojapalo - koko joukkueen ehkä kovin maalintekijä, mitä tulee maalipaikkojen ja maalimäärien suhteeseen. Muutaman kuukauden poissaolo jalkapallosta on tietenkin syönyt maalikoneen pelituntumaa, mutta itse jaksan uskoa Maukan tulemiseen ja jos edetään kärsivällisesti, ehkä jo Premier-karsinnoissa alkaa sykkiä. Mutta kiirettä ei ole.

Tänään valmennuksen ykköstykkeinä olivat Marko, Däni ja Sami, jotka hoitivat leiviskänsä "työmaallaan" ammattitaidolla ja tunteella erinomaisesti. Ja mikseivät olisi hoitaneet. Jokaisella on vahva oma pelaajaura ja sitten myös junnuvalmennustaustaa takanaan. Jokainen tästä kolmikosta pystyisi ihan yhtä lailla vetämään tätä joukkuetta vastuullisesti. Jos vahvuuksiamme on pelaajakaaderin laajuus tasaisessa osaamisessa, on vahvuutemme myös valmennusryhmän tasavertaisuus osaamisen ja intohimon puolesta.

Viimeisestä kappaleesta tullaan luontevasti siihen, että tänään Kisapuistossa kaikki meni niin kuin pitikin mennä: pelattiin hyvä sarjapeli, voitettiin pelaamalla futista ja valmennus hoiti hommansa. Mutta kuten niin usein jokaiseen tyylikkääseen suoritukseen mahtuu negatiivinen särö, tai sanotaanko näin, että jokaiseen maukkaiden pomeloiden koriin mahtuu yksi vähän huonolaatuisempi pomelo. Joskus niitä säröjä tai heikkolaatuisia pomeloita pitää oikein etsimällä etsiä, mutta tänään ei tarvinnut. Kisapuiston ottelutapahtuman suurin epäonnistuja ja P***a oli allekirjoittanut.

En ollut edes ottelupöytäkirjassa, vaan katsojan tai tarkkailijan roolissa, mutta silti aloin antaa kentälle ohjeita ja aloin suorastaan öykkäröidä - varastaa show'ta itselleni kuin Paris Hilton parhaimpina hetkinään. Lisäksi olen blogeissani arvostellut teknisen alueen ulkopuolelta tulevia ohjeita tai useiden "vaihtopenkkien" läsnäoloa ja nyt olin itse kenttäalueen ulkopuolella aidan takana ja möykkäsin kuin ykkösvastuupäävalmentaja. Käsittämätön vintin pimentyminen ja dorkailu, ja en edes huomannut dorkailuani. Se tekee allekirjoittaneesta tupladorkan.

En usko, että sillä oli mitään merkitystä, että vieressäni seisoi valmennuspäällikkö, mutta se suorastaan lisäsi dorkailuni ominaispainoa erikoisdorkailun puolelle. Tai voihan se olla, että alitajuisesti pyrin esittämään herra vastuuvalmentajaa ja Kyykän 98:n Geronimoa FC Kuusysin valmennuspäällikölle. Esiinnyin ja keräsin huomiota kuin pikkulapsi kaupassa karkkihyllyn luona, kun iskä ei ostakaan sitä karkkipussia, mitä pikku karkkisieppo haluaa iskän ostavan.

Olin täydellinen P***a omaa tiimiäni ja omia pelaajiani kohtaan, kuten myös koko harvalukuista katsojajoukkoa kohtaan. En kunnioittanut pelin kirjoittamattomia sääntöjä kentänreunakäyttäymisen osalta. Ylilyönti tapahtui ottelussa, jossa ei ollut pelillisesti mitään hätää ja homma oli hallussa täydellisesti. Omituista, ja jos joku sivullinen kulkija sattui paikalle, hän saattoi luulla, että tuolla aidan takana seisoo puolihullu 98-joukkueen isä-kannattaja, joka on vähän maistellut punaviiniä lauantain aamiaisjanoon. Kaikki havainnot olivat muuten kohdallaan, mutta punaviiniä en ollut maistellut - nyt pimeni ihan raittiina ja tilassa, jossa ainakin vielä aamulla kemikaalit olivat pään sisällä järjestyksessä. Olen pahoillani, ja hyväksyn täysin sen, jos päädyn Näppis-palstalle epäselvästi kirjaillun koirankakkaprotestin ja jälkihehkuisen Pelsu-kommentin väliin.

Onneksi sain suoran ja tiukkasanaisen pelinjälkeisen palautteen muulta valmennustiimiltä toiminnastani pelin aikana. Muutoin sama sekoilu olisi voinut jatkua huomenna Espoossa ja entistä hullummin, kun nyt kemikaalit ovat jo valmiiksi epäjärjestyksessä.

En halua selitellä asiaa, missä ei ole mitään selittelemistä, mutta takana on tiivis puolivuotinen tämän joukkueen kanssa. Olen ollut poissa yhdestä tapahtumasta, joita on ollut kuitenkin noin 130. Ilmeisesti laari on jossain mielessä täynnä. En tiedä tarkalleen mikä ihmeen laari ja mitä se on täynnä ja miksi se on täynnä, mutta ehkä se joku laari on vain täynnä.

Esitin jo heti samantien ratkaisumalliksi sitä, että pidän "hermoloman" joukkueen parista, ja se alkaisi nyt heti. Pari viikkoa ihan vain jotain muuta puuhastelua: haravointia takapihalla ja rännien putsailua ja muuta pikku puuhaa, Kalle Päätalon tuotannon läpikahlaaminen ja snookerin MM-kisojen ratkaisuhetkien seuraamista tv:stä - ehkä jopa MM-lätkää. Ja nyt tuo viimeinenkin voisi onnistua kivuttomasti, kun kemikaalit eivät ole ihan täysin optimaalisimmissa asennoissa. Voisin seurata marginaalimaailman keppitappelupainia jopa kiinnostuksen ja innostuksen mielialalla.

Huomenna Espooseen? Enpä tiedä, ehkä kuitenkin haravoin huomenna, ja uskon, että peli kulkee jopa entistä paremmin, kun tämän hetken pahin kouhottaja ei ole paikalla.

Svh - tästä eteenpäin Psvh. (Lisäkirjain on saavutettu "ansaitusti".)