FC 69 - C98 Pojat - SM 2014...

FC Kuusysin 98-pojat jatkoivat harjoitusottelujaan lauantai-iltana Hämeenlinnassa Pullerin hallissa. 

Alunperin ajatus oli se, että ottelu olisi ollut molemmilta joukkueilta puhtaasti niiden pelaajien ottelu, jotka ovat enemmän ns. haastepelaajia ja jotka ovat pelanneet vähemmän alkaneella kaudella. Meidän osalta ajatus tästä ei voinut toteutua totalitäärisesti, koska meillähän ei ole täysin eriytettyä kilpaa ja haastetta ollenkaan, vaan harjoittelemme samoilla viikko-ohjelmilla ja yhdessä. Tosin arkkitehturoimalla joukkuetta tietynlaiseksi, se olisi ollut mahdollista, mutta...

... mutta sen suuremman ongelman haastepelin toteutumiselle loi P98-joukkueessa myllertävä flunssa-aalto. Tätä kirjoittaessa 9 pelaajaa on kuumepotilaiden kirjoissa ja lisäksi yksi pelaaja laitettiin huiliin lievän nivusoireilun takia. 

Joka tapauksessa tänään pelattiin ja meillä oli matkassa 13 pelaajaa. Tavoite oli rakentaa tasainen ja kaikkia kehittävä ottelu ja sen vuoksi joukkueen kakkoskapteeni ja piirijoukkuepelaaja Kaltsu aloitti vaihdossa eikä pelannut ottelussa lainkaan omalla leipäpaikallaan topparina. Kaltsu kävi kentällä toisella jaksolla ja liihoitteli laiturin roolissa aikansa.

Joukkueen keskikentän ihmistorpedo Jymy "Dynamiitti" Ahola pelasi toista topparia ja on tällä hetkellä todella kovassa kunnossa. Valitettavasti täytyy isoon ääneen näin SHA:n jälkitunnelmissa ja testitulokset ja pelit nähneenä ihmetellä, miten tämä pelaaja ei mahdu alueelliseen piirijoukkueeseen. Jymy on tällä hetkellä C98-joukkueen ehdottomia ykköspelaajia. Mutta ehkä piirivalitsijat eivät osaa tai voi hahmottaa, että Mäntsälän Unitedista voi tulla laatupelaajia.

Ei se mitään, aikanaan tämäkin asia hahmottuu valitsijoille, joiden nykyisistä valinnoista en lähde tässä yhteydessä sanomaan muuta kuin, että sain tänään röhönaurut, kun katselin erästä piirin pelaajavalintalistaa. Piste kuitenkin tähän kohtaan tästä aiheesta, jotta en joudu tilille avautumisistani, sillä tämä tekstihän julkaistaan myös emoseuran sivuilla C98-joukkueen peliraporteissa.

Tänään voitettiin, mutta se ei ole se juttu, vaan se, että ottelu saatiin ylipäätään pelattua, ja toivottavasti myös HJS sai aihioita ja ajatuksia omaan pelaamiseensa ja haastepelaajien kehittämiseensä. Kun katselin HJS:n joukkuetta päällisin puolin, näin porukassa paljon urheilullisia poikia - oli nopeaa, oli vahvaa, oli älykästä, oli liikkuvaa, oli erilaisia jalkapallojoukkueen palasia.

Ja en todellakaan halua alkaa arvioida vastustajan joukkuepelaamista, mutta sen sanon, että jos HJS:llä on noinkin iso kaaderi pelaajia, mikä heillä ilmeisesti on, en yhtään ihmettele sitä, että heidän kilpajoukkueensa eteni Etelä-Länsiliigaan ja koko ikäluokassa on kymmenittäin aktiiveja. He ovat ansainneet kasvattajaseurapalkintonsa ja arvostan heidän jalkapallon eteen tehdyn juniorityön korkealle kaupungissa, jossa jalkapallo ei todellakaan ole aina ollut se "number one" -laji. Jääkiekolla ja lentopallolla on vahvat perinteet ja imunsa tuossa kantahämäläisessä linnakaupungissa. Hieno seura ja erittäin vahva 98-joukkue. Onnea kovaan EL-liigaan!

Me sinnittelemme flunssien kanssa ja meillä kokonaiskaaderin leveys ei ole niin suuri kuin HJS:llä, mutta edelleen näyttää siltä, että meillä on tasaisen vahva ja leveä kaaderi hyviä pelaajia, joista voi rakentaa kesäksi kaksi hyvää joukkuetta. Ja nimenomaan kaksi sellaista joukkuetta, jotka pelaavat samalla tavalla ja saman ideologian "vankeina": pallo maassa ja jokaista pelaajaa syöttämään ja liikkumaan pakottaen. Lyhytsyöttöpeli on edelleen se juttumme ja siitä emme tingi, vaikka syöttöjen pituudet ovatkin luonnollisesti poikien kasvaessa myös kasvaneet.

Taitoa tarvittaisiin lisää, mutta se on luonnonvara, jota ei pysty kehittämään hetkessä ja voi olla, että olemme sen kehittämisen suhteen jo vähän myöhässä, mutta yritämme kompensoida puutteellisen yksilötaidon joukkuetaidolla ja kombinatorisella pelaamisella, missä mietitään huolellisesti jokaisen pelipaikan pelaaja ja hänen lähipelipaikkansa pelaaja. Yritetään rakentaa joukkue, jossa pelaaja per pelipaikka on tarkasti profiloitu omaan tehtäväänsä. Ja yritetään rakentaa joukkue ja joukkueet, joissa yksikään pelaaja ei ole turha eikä koe olevansa turha. Jokaisen pitää kokea olevansa osa voittoa ja tappiota ja yksikään pelaaja ei saa jäädä mentaaliseen paitsioon. Sama filosofia pätee aktiivisiin toimihenkilöihin, ja toivottavasti jokainen myös kokee niin.

En tiedä, mitä tästä tulee, mutta jos jalkapallovalmentajana en ole kehittynyt tässä nimenomaisessa joukkueessa viimeisen viiden vuoden aikana, olen kehittynyt sosiaalikasvattajana sitäkin enemmän. Välillä on alkanut tuntua siltä, että yritän rakentaa mieluummin mukavan yhteisön, jossa kaikilla on hyvä olla ja kasvaa - ja voimaantua itsetunnollisesti - kuin yritän tehdä menestyvän futisjoukkueen tai edes muutaman huippuyksilön. Olo on ristiriitainen. Seurajohto valmennuspäälliköineen puhuu yksilövalmennuksesta ja suomalaisen jalkapallon kehittämisestä hyvien yksilöiden kautta. Itse olen rakentelemassa kollektiivia, jossa ollaan ja ollaan tyytyväisiä yhdessäoloon.

Olen rakentamassa hippikollektiivia jalkapallojoukkueen sijaan. Mutta toivon, että te, jotka luette tätä blogijuttua, älkää missään nimessä vihjatko FC Kuusysin toiminnanjohtaja Pasi Reinisalolle, että Herr Kolamo on lopettanut tulosvastuullisen ajattelun ja on muuttumassa ikäluokan vastuuvalmentajasta harrastehipiksi. Sosiaalinen hyväolo ensin ja pitkät pärjäämiselle ja kaiken maailman premier cupeille. Miksi edes kirjoittelin jostain tavoitteista tuonne toisaalle? Taisin olla tuloksenteon "konjamiineissa". Höh, unohtakaa ne jutut. Hippiys kunniaan nyt tästä hetkestä alkaen!

Hippiajatuksella kohti seuraavaa koitosta, joka on joskus...joskus...joskus...