FC 69 - C98 Pojat ja PHT98

Tänään maanantaina 23.1. FC Kuusysi 98 avasi kevään 2012 harjoitusottelujen putkensa Pajulahden sametilla PKKU:ta vastaan. Nyt on harjoiteltu kovaa ja huolellisesti yli kaksi kuukautta ja tästä illasta eteenpäin pelataan 1-2 harjoitusottelua viikkoa kohti aina sarjojen alkuun saakka. Ja sitten pitäisi olla jotain valmiina. Tänään oltiin aika kaukana valmiista, mutta silti tänään oltiin paljon lähempänä valmista kuin vuosi sitten vastaavassa kohdassa, kun kohtasimme FC Interin tammikuun 2011 puolivälissä.

Tänään ykkösteemana peliin lähdettäessä oli tilanteenvaihto ja tiivis prässääminen ennen puolta kenttää. Puolustamisessa korostettiin iholla pelaamista. Ja tässä tematiikassa onnistuttiin ainakin ottelun alussa todella hyvin. Peli oli hallussa puolustuksellisesti ja hyviä riistoja saatiin hyvin aikaisessa vaiheessa vastustajan kenttäpuoliskolla.

Yksi tiukka prässi johti hyökkäysiskuun, jossa Manu Malkamäki eteni vasemmalta laidaltaan päätyyn ja tarjoili tänään kärjessä aloittaneelle Dynamiitti Aholalle herkkupaikan maalintekoon. Dynamiitti kiitti tarjoilusta ja iski pallon maalin perukoille. Hyvä alku.

Tämän jälkeen Kyykän 98:lla oli muutama muukin maalintekopaikka ja maalintekopaikan tynkä, mutta pääsääntöisesti ne tuhraantuivat tuhnuun maalilaukaukseen - hyttysen pieraisua kevyempään pallokosketukseen kohti vastustajan maalia. Mutta hyvää oli se, että tilanteita kuitenkin oli. Vanha totuus on kuitenkin se, että jos hyökkäys päättyy suoritukseen eikä menetykseen, on se jossain määrin onnistunut hyökkäys.

Pikku hiljaa kuitenkin PKKU:kin heräili otteluun ja alkoi saada luotua omia hyökkäyksiään ja pallonhallintaa kohti maaliamme, ja varsinkin noin kymmenen minuutin kohdalla, kun Pajulahden jalkapallohallista sammuivat valot ja pelikenttä pimeni vartiksi, kääntyi ottelun lehti toiseen suuntaan. Valojen syttymisen jälkeen myös PKKU syttyi peliin. Ottelu alkoi muistuttaa perinteistä keskinäistä vääntöämme tilasta ja ajasta.

Myönnän ihan rehellisesti, että teemamme prässätä aggressiivisesti alkoi mennä ajoittain yli, kun pelaajat alkoivat väsyä. Muutamassa tilanteessa mentiin aika kovaa iholle ja ehkä jopa vähän sukankin puolelle, mutta onneksi ottelussa oli erotuomarina vanha konna Hannu Utriainen, joka piti ottelun ohjat loistavasti käsissään.

Peli oli ajoittain jopa kovaa, ja en tiedä pitäisikö tätä sanoa tässä ääneen, mutta siitä olen kuitenkin ylpeä, että pelaajat toteuttivat päivän teemaa. Tosin teema tuhosi paljon omaa pallollista osaamistamme, mutta harjoituskausi lienee se paikka, missä haetaan niitä osaamisen osa-alueita, joita halutaan testata ja kehittää. SHA:ssa kuitenkin "mittaukset" osoittivat lokakuussa, että tilanteenvaihto oli tuolloin suurimpia puutteitamme. Nyt sen osalta ollaan kuljettu parempaan suuntaan: riistot ovat aikaisempia ja taklaukset ovat rohkeampia.

Toisella jaksolla PKKU oli selkeästi hallitsevampi osapuoli, mitä tulee pelilliseen osaamiseen, mutta kunnollisiin maalintekopaikkoihin he eivät tahtoneet oikein päästä, kunnes sitten noin viisi minuuttia ennen loppua nopea vapari yllätti puolustuslinjamme. PKKU:n pelaaja karkasi linjan taakse laitetusta tarkasta syötöstä ja pisti pallon maaliin etunurkasta. Hieno, älyllisesti reagoitu ja nopea kuittaus puolustuksemme hetkellisestä nukahduksesta, vaikka ennen peliä olimme korostaneet PKKU:n linjan yli ja läpi pelaamisen vaarallisuutta. Ei auttanut korostaminen loppuun saakka.

Lopputulos oli siis 1-1. Tulos on meidän näkökulmastamme hyvä, jos sitä peilaa siihen, että käytimme kentällä suhteellisen tasapuolisesti 17 pelaajaa. Samaan aikaan viisi SHA-pelaajaa, mm. joukkueen ykköskärki A. Aalto, kovakuntoinen Taikajalka Setälä ja keskikentän dynamo Jontte tekivät muutamia satoja vatsoja, selkiä ja kyykkyjä Pajulahden rata-alueella. He olivat "kuntopenkissä" eli rotaatiossa ja kentällä näytti osaamistaan pelaajia, jotka pelasivat vielä viime kesänä pelkkiä sinisen joukkueen pelejä ja jotkut eivät niitäkään millään vakiostatuksella. Lisäksi joukkueen kovakuntoisin pelaaja ja luottotoppari Henxeli oli kuumeessa.

Voi olla, että maalailen liikaa tai olen vain yli-innostunut, mutta luotto ringin jokaiseen pelaajaan on kova. En tiedä, mitä oikeastaan on tapahtumassa ja kesähän sen todellisuuden lopulta tuo esiin, mutta ihan kuin tässä pelaajakaaderissa olisi jo jotain leveyttäkin. Eihän sitä leveyttä ole HJK:n, eikä edes PK-35:n verran, ei ehkä edes Ilveksen verran, mutta nyt alkaa olla ensimmäisen kerran sellainen tunne, että kokoonpanon kanssa voi jo varioida. Joko sosiaalipolitiikkamme alkaa tuottaa positiivisia seurannaisvaikutuksia tai sitten pelaajien oma uuttera harjoittelu alkaa tuottaa onnistumisia, vaikka vastassa olisikin P98-ikäluokan huippujoukkue - mitä PKKU eittämättä on.

Pelillisesti tänään kaikki ei ollut lainkaan, mihin olemme tottuneet. Oma syöttöpeli oli aika kaukana parhaasta mahdollisesta syöttötyöskentelystä. Tähän voi kehitellä kaikenlaista tekosyytä ja selitystä, mutta yksi syy oli taatusti tuo edellä mainittu puolustuksellisen lähtökohdan korostaminen pelaamisessa. Aina kun korostat jotain (varsinkin itsellesi uudempaa) asiaa voimakkaasti, on se energia aina jostain toisaalta pois. Nyt energia purkautui prässipeliin syöttöpelin kustannuksella. Tänään kuitenkin näin. Toinen syy pelilliseen sekamelskaan oli pitkä pelitauko. Runsaita kokeiluja ja melko voimakasta vaihtoruljanssia en halua selitellä syyksi, koska todennäköisesti ilman sitä avauskokoonpano olisi prässännyt itsensä piippuun, ja ongelmia olisi ollut tiedossa joka tapauksessa.

Olemme joka tapauksessa aikataulussa ja seuraava koitos on jo edessä ensi sunnuntaina, kun kohtaamme kauden ensimmäisessä derbyssä FC Reippaan Suurhallin betonilla. Tuossa ottelussa tulessa ovat hiukan eri pelaajat kuin tänään ja tuolloin teematkin ovat toisennäköiset. Palataan sunnuntaina asiaan, ja katsotaan sitten pelillistä tilannettamme viikkoa viisaampana.

Tänään avauskokoonpanossa...

Santeri

Matu-Eetu-Kaltsu-Jesse

Gee-Matsu(C)

Eero-Robe-Manu

Jymy